Aamulla herätessään ihminen on usein niin sanotusti pallo hukassa muutaman ohikiitävän hetken ajan. Ensin aivoissa kulkee hämmentyneitä katkonaisia ajatuksia (“kuka.. mit.. uuh.. mh.. miss… “) ja sen jälkeen nopea oivallus (“aaaah…”).
Minä heräsin tänään jonkun toisen sängyssä, mikä yleensä ottaen on tarpeeksi hämmentävää jo sellaisenaan, mutta tällä kertaa hämmennystä lisäsi se, että heräsin yksin ja puristaen [...]

Päätoimittaja lähestyi minua perjantaina sähköpostitse: “Nyt esitän tyhmän kysymyksen – mutta ajattelin kuitenkin varmistua asiasta: kyllähän sinä tiedät, että päätoimisen freen on huolehdittava itse omista eläkemaksuistaan (ja että ne ovat pakollisia)?”
Typertynyttä ilmettä seurasi nielaisu, ja nielaisua kauhistunut ilme. Kauhistunutta ilmettä seurasi hirveä litania kirosanoja, ja kirosanoja puolestaan kauhea morkkis omasta typeryydestäni. Morkkiksen jälkeen ylitseni iski [...]

Tämä lauantai oli jännittävä päivä. Luulen jännittäneeni Jannen ja vanhempieni tapaamista enemmän kuin nämä ensi kertaa toisensa tapaavat ihmiset itse. Isä ei kuitenkaan yrittänyt purra Jannen päätä irti, eikä äitikään tarjonnut poikaparalle ensimmäiseksi sienisalaattia, joten kaikki on varmaankin mennyt ihan hyvin.
Perheeni on aina ollut minulle kaikki kaikessa, ja alle kahdessa kuukaudessa Jannesta on tullut minulle [...]

Kohotan kasvot
päin kylmää pohjoistuulta.
Hymyilen, olen
vihdoin surusta vapaa:
uusi elämä alkaa.
Avioero on selvä, ja nyt myös nimenmuutos on vahvistunut. Outi Helinästä tuli Outi Venla Maria, ja sukunimi vaihtui miehen nimestä takaisin tyttönimeen. Uusi ajokortti on tilattu, samoin luottokortti. Edessä on vielä pari asiaa: loputon puhelinrumba, kun yritän saada uuden nimeni ilmoitettua kaikille tarpeellisille tahoille, sekä totuttelu uuteen [...]

Mietinpä tässä päivänä muutamana, mahtavatko bussikuskit olla toisilleen kateellisia. Kun lähestyvä bussi saa ihmiset nousemaan ylös penkiltä ja siirtymään lähemmäs jalkakäytävän reunaa ja sen jälkeen siirtymään takaisin istumaan, kun bussi onkin numero seitsemän eikä neljä, viisi tai kuusi (“Äh, en minä tuolla viitsi, se jättää Suomen pankin eteen ja siitä on kolme korttelia pitempi kävelymatka…”), [...]

Pinserin listan uutuuksista yksi piti pamauttaa välittömästi: Niklas Sjöblomin hengästyttävän hienoja valokuvia esittelevä Kuukauden kuvat, jota olen seurannut melko säännöllisesti jo aiemminkin. Mukavaa saada se nyt pamaukseenkin. Pari muuta blogia päätyi “katson parin päivän päästä uudestaan ja päätän sitten” -listalleni (Anekdootti, Elämää nyt ja Touhulan perhe).
Muuten uutuuslista ei tarjonnut ainakaan minulle mitään kovin huikeita elämyksiä. [...]

Saakohan mikään flunssaa tehokkaammin ihmistä säälimään itseään? Välittömästi silmät avattuani tajusin, että tästä päivästä tulee viheliäisen kurja. Silmiin sattui. Kammettuani itseni istumaan sängynreunalle tajusin, että silmien lisäksi minua sattui suurin piirtein joka paikkaan. Varsinainen kivun keskus löytyi, kun ensimmäisen kerran nielaisin. Deodorantti sai kuumeisen ihon värähtämään kylmästä, ja ajatuskin keskustaan lähtemisestä (mikä minun on pakko [...]

Vihaan neuroottisuuttani. Minusta on ihan oikeasti ahdistavaa se, miten vähästä säikyn. Minulla on ollut huono olo – siis fyysisesti – jo useita päiviä. Oireet ovat ihan tavallisia nuha- ja vilustumisoireita kuten kurkkukipua, nuhaa, yskää, pientä kuumetta. Tänä iltana olo kuitenkin paheni selvästi: nyt lihaksiin koskee ja ihoa aristaa, ja olo on kokonaisvaltaisen kurja.
Tottahan minä päätin, [...]

Hirveä ikävä oli kaiketi ollut molemminpuolista, koska kahjo rakkaani siirtyi Reykjavikista tultuaan suoraan kotimaan terminaaliin ja lensi luokseni – siitäkin huolimatta, että yhteistä aikaa oli tiedossa vain reilu vuorokausi ja olimme molemmat kipeitä. Kiitos Tossulan autokyydin, minä jopa pääsin lentokentälle Jannea vastaan. Koneen laskeutumista odotellessani hikoilin vuorotellen kylmissäni ja kuumissani, pää tuntui raskaalta ja muutenkin [...]

Minä huomasin tänään – taas kerran -, että tarvitsen tilaa ruikuttaa. Tämä ei tarkoita sitä, että minä haluaisin aina ja iänkaiken ruikuttaa kaikesta mahdollisesta, vaan sitä, että silloin, kun jokin asia harmittaa minua, minun pitää saada ilmaista se. (Tosin eräs rakkaista ystävistäni on useita kertoja huomauttanut, että kukaan, joka ei ole joskus kävellyt ympäri Amsterdamia [...]