Olen rakastunut uusiin Asicseihini. En ole koskaan pitänyt juoksemisesta, mutta nyt minua on purrut hölkkäkärpänen. Kunnon juoksukengissä askel on kevyt ja juoksu kulkee. Totesin viime viikolla hyvin hämmästyneenä, että olin jaksanut hölkätä kokonaiset viisi kilometriä, mikä meikäläisen kaltaiselle sohvaperunalle on käsittämättömän hieno saavutus. Olin tikahtua ylpeyteen.
Vähänkö olen kova jätkä!
Hölkkäämisessä on muuten muitakin hyviä puolia kuin [...]

Eilinen vierähti toisten häähumua todistaessa. Oli oikeastaan oikein mukavaa näin pian omien häiden jälkeen päästä osalliseksi toisten hääjuhlasta, joka poikkesi täysin omastamme. Eilen oli tarjolla ihan kunnon suomalaiset kesähäät kaikilla mausteilla: mukavia ihmisiä, hyvää ruokaa, runsain määrin skumppaa ja muita alkoholipitoisia nesteitä, tanssia ja laulua, hempeilyä ja pussailua.
Vaikka häissä oli hauskaa ja tunsin ehkä pientä [...]

Tullessani kaupasta jäin seisomaan asunnon ulkopuolelle virnistellen typerästi. Joku huoltoyhtiön edustaja on ystävällisesti käynyt tänään säätämässä nimikylttiä.
Nyt siinä lukee ainoastaan Jalkanen.
Älyttömän ihkua! Ja kummallista. Ja ihkua!

Lihasta tulee todella mureaa, jos sen antaa kypsyä pitkään ja hartaasti suhteellisen miedossa lämmössä. Yli viikon kypsyttelyn jälkeen meikäläinen alkaa olla jo melkoisen murea.
Piisaisi kyllä jo tämä saakelin helle – kämpässä on lämpöasteita kolmisenkymmentä, eikä ikkunan (tai parvekkeenoven) avaaminen tuo oikeastaan mitään helpotusta.
Tänne TIKAHTUU!

Herätyskello soi klo 7.55…
…juuri, kun minä keskustelin Placido Domingon kanssa.
Kiitti vaan kovasti.
Emminä olisi halunnutkaan sitä keskustelua jatkaa! @£$”#¤&/ !!!

En tiedä, olenko jotenkin epänormaali, mutta tänään itkettää kaikki. Ja se on sikäli käsittämätöntä, että olen maailman onnellisin ihminen tällä hetkellä. Kaikki kiire ja stressi ilmeisesti vaativat nyt veronsa?
Eilinen oli ihana, täydellinen päivä, ja silti siihen sisältyi haikeuttakin: yhteen päivään mahtui niin monta kohtaamista, mutta kaikki rakkaat ihmiset piti jo illalla hyvästellä (paitsi Janne, jonka [...]

“Tahdon.”
Miten pieni sana.. ja miten paljon se kuitenkin merkitsee. Silti se oli tänään helppo sanoa, ja sitä oli helppo koko sydämestään tarkoittaa.
Pahoittelut, ystäväni, että teimme tämän kaikessa hiljaisuudessa. Se nyt vain sopi meille kahdelle kaikkein parhaiten.

Luin taannoin jostain naistenlehdestä vinkin, jonka mukaan pariskuntien kannattaa tehdä viikonloppuisin jotain mukavaa sen sijaan että siivoaisivat, sillä siivota ehtii kyllä arkenakin.
Ette usko, miten tuskattomasti sujui tänään siivous, kun eilen teimme koko päivän vain mukavia asioita, vaikka alun perin oli ollut tarkoitus siivota. Nyt on hiirulaisilla siistiä ja meillä ihmisilläkin sangen siedettävää. Keittiön lattia tuoksuu [...]

Oih, mikä päivä.
Varhain aamulla näin unta, jossa harrastin.. hm, sopimattomuuksia agentti Gideonin* kanssa. Kyllä, äijä on viiden- ja kuudenkympin puolivälissä, mutta uni oli silti ehdottomasti mmmm eikä ewwww.
Päivällä vietimme muutaman nautinnollisen tunnin Linnanmäellä. Kävimme muutamassa kieputtimessa, mutta enimmäkseen lähinnä kuljeskelimme ja nautimme auringonpaisteesta ja vapaapäivästä. Ihanaa ja ah niin rentouttavaa!
Linnanmäeltä siirryimme Weeruskaan, joka tosin oli [...]

Jaahas. Janne kadotti SIM-korttinsa, keittiön kaapissa oli toukkia* ja meikäläisen tietokone taisi vaihteeksi levitä.
Tiedossa on ilmeisesti rattoisa viikonloppu.
Masentaa.
—
* Arvatkaapa vain, millaisen paskahalvauksen sain niistä toukista! Ainoa hyvä puoli koko asiassa on se, että kuiva-ainekaapissa on kerrankin tilaa, kun kaikki vähänkin arveluttava sai lähteä…