Totesinpa tässä päivänä muutamana, että alkoholinkulutukseni on suunnilleen nelinkertaistunut muutettuani tänne pääkaupunkiseudulle – tai oikeastaan muutettuani Helsingistä Espooseen.
Mikä minut on tällä tavalla saanut ryyppäämään? Vastaus on helppo: mukava asunto ja oma sauna. Mukava asunto ja tilava keittiö mahdollistavat mainiosti hyvän aterian kokkaamisen lauantai-iltaisin, ja hyvä ateria kaipaa seurakseen pullollisen viiniä. Oma sauna taas tarkoittaa, että [...]

Naapuriapu on hyvä asia: menin alakertaan, ja siellä minua odotti ovella mies muna kädessä jo ennen kuin ehdin ovelle koputtaa!
Kananmuna, tietysti. Kotona ei ollut tarpeeksi.

Janne halusi bloggaajatapaamiseen. Minä katselin ulos tuuleen ja sateeseen ja ajatuskin jonnekin lähtemisestä sai hytisemään. Olisin mieluummin melkein työntänyt neuloja kynsieni alle kuin lähtenyt Milenkaan.
Jotenkin silti löysin itseni Milenkasta siiderituoppi nenäni alla, ja hyvä niin. Minulla oli nimittäin oikein mukavaa, mistä suuri kiitos kuuluu suurimman osan ajasta pelkästään miehistä koostuneelle pöytäseurueelleni (Janne, Merten, Kari Haakana, [...]

Minä olisin niin toivonut, että tällaiset naiset olisivat olleet vain mielikuvitusolentoja, mutta näyttääpä niitä tosiaan olevan oikeastikin. Kuuntelin kahvilassa vaivihkaa viereisessä pöydässä istuneiden nuorten naisten keskustelua. Ikää naisilla oli 23-25 vuotta (karkea arvio).
“Emmätiiä… Kyl me viel kirjotellaan, mut se ei vaan jotenkin tunnu oikeelta. Se on liian nössö mulle. Siin pitäis olla sellast veemäisyyttä.. kato [...]

Rakkautta on vaivata pullataikinaa iltakymmeneltä, että työmatkaltaan kotiin palaava avomies saisi lämmintä bostonkakkua.

(Vai onko se sittenkin vain pullantuskaa?)

Olen blogannut aktiivisesti vuodesta 2001 alkaen – tähän blogiin (Beyond Appearances / Naamioiden takana) tammikuusta 2003 lähtien. Arkistot kattavat siis jo melkein neljä vuotta elämästäni. Se on blogimaailmassa pitkä aika.
Melkein neljään vuoteen tätä blogia mahtuu uskomaton määrä tekstiä: on surua (157, 789), avioero (495), muuttoja (130, 192, 666, 905), elämyksiä (576, 771, 883), elämää suurempi [...]

Kun en itse tupakoi, en tiedä myöskään, miltä nikotiini maistuu. Sen on oltava hyvää.
Ai miksikö?
Melkein joka päivä näen televisiosta Nicotinelle-purukumin mainoksen. Jos muistan oikein, se päättyy iskulauseeseen “Nicotinelle – purukumi, joka maistuu nikotiinilta”. Ajatus ainakin on tuo.
Tuon iskulauseen tarkoitus on tietysti saada tuote vaikuttamaan hyvältä, jotta ihmiset ostaisivat sitä. Nikotiinilta maistumisen on siis oltava positiivinen [...]

Kaura tässä päivänä muutamana sivusi aihetta, josta olen minäkin aikonut kirjoittaa.
Masennus. Vaikea masennus. Vakava masennus. Tämä trendisairaus, tiedättehän.
Melkein joka viikko saa lehdestä lukea yhdestä julkkiksesta, joka on vaikeasti masentunut. Nämä susannasieviset kertovat lehdessä vakavasta masennuksestaan, joka useimmiten näyttää paranevan viikon-kahden etelänlomalla. Toki Susanna Sievinen kertoi jopa syöneensä masennuslääkkeitä (no, varmaan joka toinen suomalainenhan niitä tällä [...]

Virkanainen bloggasi tässä taannoin siitä masentavasta tosiasiasta, ettei täällä blogimaailmassa oikein osata antaa ihmisten nauttia onnestaan: heti kun erehdyt onnestasi kertomaan, tulee joku aukomaan päätään ja laukomaan “itku pitkästä ilosta” -muistutuksiaan. Nuo toisten ilon parhaimman taitonsa mukaan pilaavat ihmiset ovat blogimaailman toiseksi alinta kastia – vain toiseksi alinta, koska blogimaailmasta löytyy vieläkin pahempia megakusipäitä, joille [...]

Löysin tänään elämäni ensimmäisen geokätkön – pimeässä pusikossa taskulampun kanssa. Jännittävää! Olen ihan tohkeissani.
Ja ennen kuin joku väittää minun lukeneen liian innokkaasti MeNaiset-lehden jatkista, puolustaudun sanomalla, että idea oli Jannen. Oli, oli!