Vuosia sitten vanhempieni kotipaikkakunnalla, kun liikuin isäni kanssa esimerkiksi ruokakaupassa, törmäsimme usein erääseen paikalliseen kehitysvammaiseen naiseen. Nainen hihkaisi isälleni lukuisia kertoja kuta kuinkin saman lauseen: “Hei Seppo! Onko tuo sinun poika?” Minä kiristelin hampaitani, mutta isää nauratti joka kerta (ja isä muistaa nauraa asialle vieläkin).
Joitakin kuukausia sitten olin paikallisessa Valintatalossamme ostoksilla. Ylläni oli farkut, melko [...]

Joulun jälkeen alkaa perinteisesti dieettikausi. Kaikkien naistenlehtien kannet mainostavat erilaisia dieetti- ja jumppaohjeita ja lupaavat auttaa lukijan kesäksi bikinikuntoon.
Lueskelin jotakin dieettijuttua – valitettavasti en kuollakseni muista, mistä tämän helmen löysin! – ja bongasin suorastaan käsittämättömän hienon viisauden. Artikkelissa julistettiin, että ei ole pakko luopua lempiherkuistaan, kunhan vain valitsee hieman kevyemmän vaihtoehdon. Esimerkkinä annettiin…. ta-daa… jäätelön [...]

Rakas joulupukki,
tänä vuonna kirjeeni tulee kovin myöhään, mutta en kerta kaikkiaan ehtinyt sitä aiemmin kirjoittaa. Ajattelin tällä kertaa epäitsekkäästi pyytää lahjoja lähinnä muille perheenjäsenille, sillä minulle tuo iloa jo pelkästään se, että saan viettää joulua rakkaimpieni ja hyvän ruoan parissa.
Joukalle pyytäisin
- terveyttä ja iloista mieltä
- hyviä päivä- ja yöunia
- kiinnostusta omiin leluihin äidin lelujen sijasta
- [...]

Jos minä jotakin jaksan ihmetellä (välillä huvittuneena, välillä ärsyyntyneenä), niin monien raskausblogien sivuilta luettavaa ehdottomuutta. Monilla esikoistaan odottavilla on kovin varmat mielipiteet kaikesta, mitä aikovat tai ehdottomasti eivät aio synnytyksensä / lapsensa / imetyksensä / jne. suhteen tehdä. Se ei ilmeisesti ole vitsi, että vielä toistaiseksi lapsettomat tuntuvat usein tietävän parhaiten, miten mikäkin asia tulisi [...]

Tämä on niitä päiviä, kun sydän tuntuu selittämättömällä tavalla raskaalta. Aidalla istuva mustarastas laulaa kauniisti, mutta sekin kuulostaa jotenkin surumieliseltä. Kevään ensimmäiset voikukat saavat osakseen katseen, mutta eivät hymyä.
Väsymystä? Luultavasti.
Yksinäisyyttä? Sitäkin.
Maanantai? Jep.

Kun toimme vauvan sairaalasta kotiin, se nukkui kiltisti omassa sängyssään syöttöjen välit.
Kului vähän aikaa, ja oma sänky alkoi aiheuttaa kitinää. Päädyimme ottamaan pojan viereemme sänkyyn syöttöjen helpottamiseksi. Syötön jälkeen poika nostettiin omaan sänkyyn – tai ainakin yritettiin.
Kului taas vähän aikaa, eikä poika suostunut yöllä enää nukkumaan omassa sängyssään, vaan piti saada olla äidin (ja tissin [...]

Myöhään eilen illalla syötin vauvaa sängyssä. Janne katseli meitä pojan toiselta puolelta ja huokasi:
“Näin me vähän kerrallaan ajaudutaan erilleen. Ensin loppuu alasti nukkuminen*, sen jälkeen meillä on kohta jo erilliset peitot**. Pian me nukutaan eri sängyissä ja sitten eri huoneissa. Ja ennen kuin huomaatkaan, me asutaan valtavan kartanon eri siivissä ja keskustellaan lähettämällä pieniä paperilappuja [...]

Maksoin juuri laskujani, kun asunnossa on rauhallista natiaisen nukkuessa parvekkeella. Tajusin hieman hämmentyneenä, että vaikka äitiyspäivärahani ei todellakaan ole erityisen hyvä, tunnen itseni ainakin vielä näin korotetun äp-rahan aikaan hitusen varakkaammaksi (tai ehkä pitäisi sanoa vähemmän persaukiseksi) kuin ennen.
Siihen on toki hyvä selitys: vauva pitää minut melko tiiviisti kotosalla, eikä rahaa siis yksinkertaisesti tule käytettyä [...]

Olin vähän tuumiskellut, että tästä ei tulisi mitään mammablogia, joten viime aikoina ei ole tullut kirjoitettua mitään. Elämä kun pyörii tällä hetkellä täysin vähän yli puolimetrisen pikku-ukkelimme ympärillä kuten arvata saattaa. Päivät menevät vauvan ehdoilla ja kiitävät ohi niin uskomatonta vauhtia, ettei sitä meinaa käsittää. Pienokainen täytti parikymmentä minuuttia sitten kuukauden, ja jos aika kuluu [...]

Että osaa ihmistä väsyttää. Joka paikassa neuvotaan nukkumaan silloin, kun vauvakin nukkuu, mutta kun tekemistä on ihan liikaa: tiskiä ja pyykkiä riittää, ja joskus (= usein) pitäisi syödäkin, ennen kuin katoan näkyvistä kokonaan.
Jos en bloggaisi, nukkuisin istualtani juuri nyt.
Vaan pakko on sanoa, että kaikessa väsyttävyydessäänkin nämä päivät ovat tähänastisen elämäni ihanimpia, vaikka hyvin pienikokoinen vääpeli [...]