Blogiparka on päässyt pahasti ruovittumaan. Yrityksessäni olla tekemättä tästä mammablogia taidan saada koko blogin hengiltä. On vain niin pahuksen vaikeaa yrittää (tai edes muistaa yrittää) keksiä kirjoitettavaa jostakin muusta kuin elämästä vauvan kanssa, kun se vauva täyttää viikon jokaisen vuorokauden jokaisen tunnin. Tai ainakin melkein.
Mutta noinniinkun jotain sanoakseni voisin todeta, että olen kokeeksi katsonut tähän [...]

Onpas kertakaikkisen mukava viikko takana. Kun viime viikon paiskin niska limassa töitä, kesti tällä viikolla viettää aikaa äidin kanssa kaupoissa ja näyttelyissä kierrellen. Ihanaa! Ja kun nyt viikonloppuna sai tavata vielä appivanhemmatkin, niin mikäs tässä on ollessa.
Tänään kävimme sateesta huolimatta kaivelemassa esiin yhden geokätkön ja sen jälkeen Janne kokkasi aivan taivaallisen aterian jälkiruokineen; ilta puolestaan [...]

Katsoin Unelmien poikamiestä Jannen touhutessa kannettavallaan vieressäni. Janne sattui vilkaisemaan televisioruutua siinä vaiheessa, kun Andy oli valitsemassa kihlasormusta ja päätyi noin golfpallon kokoiseen timantinmurikkaan. Molemmat totesimme suunnilleen yhteen ääneen, että sormus oli kaamea.
“Olet varmaan onnellinen siitä, etten pidä tuollaisista isoista timantinmöllyköistä,” sanoin.
“Ei kun SINÄ olet varmaan onnellinen siitä,” sanoi Janne.
“Ai miten niin?”
“Because you wouldn’t get [...]

Tiistaisesta kärsimysnäytelmästä huolimatta istun taas Euroviisujen äärellä. Hämmästyksekseni olen huomannut, että tämä jälkimmäinen semifinaali on huomattavasti parempi. Vain muutama kappale on ollut niin huono, että olen kirskuttanut hampaitani ja kieriskellyt myötähäpeästä, ja monesta olen jopa pitänyt (Turkki, Albania, Sveitsi, Tanska, Kroatia ja Latvia).
Pakko on silti kyllästyneenä todeta, että tämän vuoden kantava teema Euroviisuissa näyttää olevan [...]

Voisin vaikka vannoa, että Euroviisut muuttuvat vuosi vuodelta kauheammiksi. Olin varma, ettei Teräsbetoni tule selviämään jatkoon, mutta kun näin semifinaalin muut osallistujat, alkoi mieli muuttua. Uurgghhh! Moni kappale oli huonoudessaan todellista painajaismateriaalia, ja etenkin Bosnia-Hertsegovinan (sp) miespuolinen esiintyjä oli hirveydessään sitä luokkaa, että olisin halunnut hieroa silmiäni hiekkapaperilla.
Saapa nähdä, ketkä tuosta jatkoon selviävät…

Sitä voi kuulkaas 32-vuotiaskin vielä ottaa ja ihastua julkkikseen kuin teini-ikäinen konsanaan. Maanantaista torstaihin allekirjoittanut istuu sohvalla kuin liimattuna iltayhdestätoista puoli kahteentoista, lasittunut katse silmissään ja hennot kuolavanat suupielistä valuen.
Olen koukussa Ninja Warrioriin.*
Ja olen ylen ihastunut Makoto Naganoon.**
Rakas mieheni suhtautuu onneksi sangen hyväntuulisesti tähän kyseiseen ihastukseen. Ei ilmeisesti pidä todennäköisenä sitä, että päättäisin tästä sännätä [...]

Äh, nyt alkaa oikeasti tuntua siltä, etten taida viitsiä enää käyttää sunnuntai-iltojani Tanssii tähtien kanssa -ohjelman katsomiseen. Olen ihan vilpittömän tyrmistynyt siitä, että sama huono vitsi jatkuu viikosta toiseen Kanki-Kaikkosen menestyksen muodossa. Nyt sai lähteä ehkä kaikkein nautittavin tanssija koko porukasta, mutta sitä kaksijalkaista puupökkelöä on tarjolla ensi viikollakin. Voi juma, että nämä puhelinäänestykset ovat [...]

Viime aikoina on ollut niin sanotusti nappa vähissä. Ei siis nappaa, ollenkaan. Tympääntymisen tasosta ja virran puutteesta kertonee melko paljon se, että harkitsen tämän illan 4D-ohjelman* katsomista.
Läskiseksin ABC.
Epätodellista.
—
* Niiden kutsuminen dokumenteiksi olisi suunnilleen sama asia kuin tielle liiskaantuneen koirankakan nimittäminen pitsaksi.

Katsoinpa eilen inhosta väristen subilta ohjelmaa briteistä, jotka olivat tavalla tai toisella onnistuneet pilaamaan purukalustonsa ihan totaalisesti. Tuli nähtyä toinen toistaan hirvittävämpiä hammasrivistöjä, joista osa oli sitä luokkaa, että tällaisen kokeneen kauhuelokuvien katsojankin piti kääntää katseensa televisiosta pois.
Tunsin kyllä sympatiaa sitä nuorta naista kohtaan, jolta bulimia oli kuluttanut hampaat ihan tyngiksi, sillä siinä oli selkeästi [...]

Sunnuntai on kehnohko televisiopäivä. Luultavasti tämän vuoksi olen jo kahtena sunnuntaina katsonut Amazing racen, vaikken ole nähnyt yhtään aiempaa kautta. Voi kuitenkin olla, etten kykene katsomaan enää yhtään jaksoa enempää, sillä yksi ohjelman perheistä aiheuttaa minussa kerrassaan sietämätöntä kiukkua.
Olen elämäni aikana ehtinyt nähdä televisiossa kaikenlaista, mutta Paolon perheen kakarat menevät huonotapaisuudessaan kyllä vastenmielisten kilpailijoiden (siis [...]