Kesäflunssa.
Mikä voisi olla paskempaa kuin viheliäinen kesäflunssa Jannen loman aikana?* Ei riitä, että on paska olo flunssan takia, vaan pitää olla paska olo senkin takia, että toinen tylsistyy, kun minä sairastan.
Elämä on kyllä joskus… niin… niin… AARRGGHHHHH!
——
* Viheliäinen kesäflunssa oman loman aikana tietysti, mutta työtön kun olen, ei minulla ole lomaakaan. On vain.. aikaa.

Oi, en olekaan naisena täysin epäonnistunut tapaus, mitä tulee kauneudenhoitoon! Sain tänään toiselta naiselta kehuja kulmakarvoistani – ne ovat kuulemma kauniit. Kehuja halusi tietää, olenko itse muotoillut ne. Siihen minä sanoin, notta eläissäni en ole kosmetologilla käynyt ja itse olen aina kulmani muotoillut.
Nyt röyhistän rintaani ja olen välittämättä siitä, että molemmat kehumiseen osallistuneet naishenkilöt olivat [...]

Loma vaati Nanon lisäksi pari muutakin uhria. Jo pitkään hieman heikossa hapessa ollut palmuni kuukahti lopullisesti, joskin toiveikkaana napsaisin varresta yläosan pois ja jäin odottelemaan, alkaisiko puunkutjake vielä versoa uusia oksia. En pidä sitä todennäköisenä.
Palmua traagisempi menetys oli kuitenkin rakas digiboksimme, joka kuollessaan vei mukanaan paljon katsomattomia ohjelmia ja säilöttyjä huippuhetkiä.
Ei ole elämää ilman digiboksia, [...]

Pohjoisen – ja etelänkin – teillä ajellessa näkyy auton ikkunasta toisinaan asfaltilla oleva epämääräinen kasa. Pieni harmaamusta kasa on yleensä varis, isompi harmaanrusehtava mössö on jänis. Pikkuinen ruskea kasa on orava.
Ajelimme Torniosta takaisin kotiin päin, kun pikkupaikan kylänraitilla ohitimme taas moisen muhjaantuneen kasan.
- Mikähän tuo mahtoi olla, alkoi äiti pohtia. – Oliko tuo varis vai [...]

Nano matkasi tänään paremmille juustomaille alle yhdentoista kuukauden iässä. Pikkuinen haudattiin mäntyjen väliin Nöpön ja Nirpun viereen. Olo on haikea, mutta – yllättävää kyllä – tästä luopumisesta selvittiin itkemättä, joskin silmiä piti hieman pyyhkiä. Valtavasti kiitoksia Pellon eläinlääkärille, jonka luokse pääsimme hyvin lyhyellä varoitusajalla ja joka asiantuntevasti huolehti siitä, ettei Nanon enää tarvitse kärsiä.
Nano oli [...]

Stressaa. Stressaa. STRESSAA.
Tänä iltana pitäisi singahtaa Pohjois-Suomeen. Tai singahtaminen lienee huono termi, kun puhutaan kolmentoista tunnin junamatkasta. Stressaa. Edessä on siis pitkä, pitkä junamatka hiirten kanssa lemmikkiosastossa, kun en viitsi ventovieraita kiusata sillä, että otan makuuvaunuun meluavia hiirulaisia yöksi. Janne tulee perässä jahka ehtii, joten minulla ei ole edes muuta seuraa matkalla kuin hiiret.
Ei siinä [...]

Oi, kylläpä aika rientää. Jannen ja minun ensimmäisestä yhteisestä aamusta on nyt tasan kaksi vuotta. Silloin heräilimme yhdessä kiireettömään, aurinkoiseen lauantaiaamuun uskaltamatta vielä sen kummemmin toivoa, että kaksi vuotta myöhemmin tilanne olisi tämä.
Tänään heräsin vessasta kuuluvaan sähköhammasharjan ääneen. Hieman erilainen herätys kuin kaksi vuotta sitten, mutta pääasia, että aamut ovat edelleen yhteisiä.

“Nyt ei enää tartte blogata kun on mies”, sanoi Janne juuri apeasti viitaten tähän pitkään hiljaisuuteen. Minulla on tosin ollut mies jo pari vuotta ja silti olen blogannut säännöllisesti, joten tuo teoria on hieman heikko.
On taas tosiaan vierähtänyt aikaa edellisestä merkinnästä. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa, tai oikeastaan mitään sanottavaakaan, kun en aina jaksa angstimerkintöjäkään [...]