Hiiret saivat juhannushautajaiset. Keskiyön kieppeillä kaivoimme taskulampun valossa kuopan pikkuisille, jotka olivat pakastimessa odottaneet hautaamista. Oli hämärää ja rauhallista. Ilma tuoksui hyvältä.
Nelli, Nekku, Mini, Piki ja Milli saivat nyt lepopaikan sieltä, minne vajaa kaksi vuotta sitten hautasimme Napin ja Pikon. Mieli oli haikea, vaikka jokaisesta hiirulaisesta oli kyynelsilmin luovuttu jo aiemmin.
Mutta ainakin pallokorvat saivat kauniit [...]

Teki kovasti mieli mansikkajäätelöä juhannukseksi. Kaupassa ehdotin Jannelle, että ostettaisiin jäätelöä.
Pakastealtaalla ehdin hädin tuskin vilkaista valikoimaa, kun Jannen ilme jo kirkastui. “Chunky monkey!”, hihkaisi. “Otetaan Chunky monkeya!” Koska Chunky monkey ei ole mansikkajäätelöä, yritin varovasti kiinnittää Jannen huomion toisaalle. “Ei kun otettaisko…” aloitin. “…Chunky monkeya?”, täydensi mies. Huokaisin.
Keskustelu jäätelövalinnasta päättyi kuta kuinkin näin:
Minä (alistuneena [...]

Suloisen pullea Milli-hiiremme piti eilen viedä eläinlääkäriin lopetettavaksi ison kasvaimen vuoksi. Eläinlääkärikäynnin jälkeen Janne päätti jäädä kavereiden kanssa kaupungille ja minä suuntasin kotiin.
Kotimatkalla piti kuitenkin käydä hakemassa aamiaistarpeita kaupasta. On hieman ikävää mennä ostoksille kantaen kopassa kuollutta hiirtä, mutta hätä ei lue lakia. Ja koska hiirulainen oli kuljetuskopassa kylmälaukun sisällä, ei kukaan voinut nähdä, mitä [...]

Mikä karvas pettymys. Olen hyvin tyytymätön Nelosen kehnoihin sanavalintoihin.
Dexter palaa ruutuun. Sarja jatkuu.
Ehdin jo tanssia pikaiset polkat ympäri asuntoa ja asettautua sen jälkeen sohvalle voileipäkeksien kera odottamaan.
Paskat se mitään JATKUU! Uusintojahan ne näyttävät. Mikä hiton järki on siinä, että ensin sanotaan “sarja jatkuu” ja sitten näytetäänkin uusintoja?
Idiootit.

Naiseuden tähtihetkiä:
Kävelin aamulla (no hyvä on, melkein puoliltapäivin) ilman vaatteita vessaan. Vilkaisin itseäni käytävän kaappien peiliovista ja olin pudota hämmästyksestä polvilleni. Alavatsan tähän asti niin pullea ja hyvinvoiva michelin on kutistunut merkittävästi. Siis niin merkittävästi, että omat kriittiset silmäni havaitsivat sen.
Eläköön!

Torstai oli joka suhteessa miltei täydellinen päivä. Aamulla kävivät sähköasentajat, jotka kolmen tunnin uurastuksen jälkeen saivat keittiömme valmiiksi. Iltapäivän vietin erään rakkaan ystävän kanssa, jota en ollut tavannut varmaan vuoteen.
Ja illalla… illalla Janne ja minä olimme Finlandia-talolla katsomassa Blackmore’s Nightia. Tämä oli minulle toinen kerta, kun näin kyseisen yhtyeen livenä, ja ainakin minulle tämä oli [...]

Voi juma. Se olisi sitten niin kuin sähkötöitä vaille valmis. Melkein kuukausi ilman keittiötä alkaa olla ohi. Vihdoinkin!