Ensin Juice, nyt Kirka.
Hämmentävää.
Ja pahuksen surullista.

Onpas harvinaisen penseä sunnuntaiolo. Ei jaksaisi tehdä mitään, ei huvittaisi tehdä mitään. Hiirihäkki on kuitenkin pakko vielä tänään siivota, sillä juoksupyörä muistuttaa kusilinkoa.
Tänä viikonloppuna tuli tavattua pitkästä aikaa vaikka kuinka monta kaveria, mikä oli tietysti kauhean mukavaa. Jostain syystä kuitenkin on kauhean väsynyt olo – ikään kuin olisin muka tehnyt jotain raskastakin. Hekumoin suunnilleen eilisillasta [...]

Havahduin tyytyväisestä ja sikeästä aamu-unestani siihen, että Janne oli aikeissa nousta ylös. Mietin, olisiko minunkin jo syytä kömpiä pois sängystä ja kysyin paljonko kello on.
- Kello on Outi-kuorsaa-niin-kovaa-että-on-pakko-nousta-ylös, lohkaisi oma jo heti aamusta kohtelias ja suloinen rakkaani.
Mur.

Terraario on taas täynnä vilskettä ja vipinää, kun tänään kotiutuneet pikkuhiirulaiset juoksentelevat ympäriinsä. Olen onnesta soikea.

Milli ja Lumi (väreistä arvannee, kumpi on kumpi…)

Mini (Millin sisko) ja Piki (Lumin sisko)

Kahden päivän päästä täällä vilistää neljä pientä hiirilapsosta. Nimistä ei kuitenkaan ole vielä aavistustakaan, joten ajattelin kysellä vinkkejä. Hyviä ehdotuksia otetaan siis vastaan! Ainoa vaatimus* nimille on, että ne sopivat pienelle hiirelle ja ovat selkeästi nimenomaan lemmikkieläimen nimiä – yhdestäkään hiirestä ei siis tule Jalmaria** tai Liisaa.
—
* Tämäkin vaatimus on minun keksimäni, Jannesta en tiedä [...]

Millaisen paidan saa tuliaisiksi mieheltä, joka on ollut työmatkalla Las Vegasissa?
Tällaisen tietysti! Röh!

Jannen piti tulla tänään (tai siis eilen, kellohan on jo melkein puoli kaksi yöllä) iltapäivällä kotiin. Toisin kuitenkin kävi. Taas kerran tuli huomattua, että vaikka kestän vallan mainiosti viikon erossa Jannesta ilman kestämättömiä tuskia, ikävä iskee täydellä voimalla, jos tapahtuukin jotain tällaista odottamatonta. Kun olen asennoitunut siihen, että Janne tulee kotiin aikaan x, tekee mieli [...]

Flunssaisena ja kurjana saatoin äidin junalle. Ikävä tuli jo ennen kuin olin asemalta päässyt pois. Paluumatkalla metrossa vieressä istuneet tyypit keskustelivat asiantuntevasti “kaman vetämisestä”, ja minä olisin halunnut laittaa kädet korvilleni ja lallattaa kovaäänisesti. Tällaisina iltoina minä vihaan tätä paikkaa.
Hain kaupasta lohtunaposteltavaa ja pakenin kotiin. Säälittävää.
Kunpa olisi edes Nekku kaverina.

Molemmat seniorit ovat nyt poissa ja terraario on tyhjä. Ei kuulu nakerrusta, ei rapinaa. Ja nyt tuntuu todella, todella surkealta.

Nelli lopetettiin jo joulukuussa, kaiken muun ahdistuksen ja pahan olon keskellä, joten en asiasta kovin ihmeesti silloin kirjoittanut.
Nelli oli hieno hiiri, josta Janne ja minä olimme hurjan ylpeitä. Nelli tuli meille kissaperheestä, jossa sitä oli pidetty [...]

Vuosi vaihtui suhteellisen leppoisissa merkeissä, jos ei lasketa sitä, että seurueen ainoa hyvin karvainen jäsen haukkui raketteja noin seitsemän tuntia. Tinastani tuli jonkinlaisella valtaistuimella istuskeleva ukkeli, jolla oli kilpi ja keihäs. Jannen mielestä tämä tarkoittaa sitä, että alan tänä vuonna roolipelaajaksi. Hmph. Minusta se voisi tarkoittaa sitä, että minusta tulee valtavan rikas diktaattori! Ai eikö? [...]