Pysy poissa iltapäivälehtien keskusteluosastoilta.
Tulipas paha olo, kun lueskelin aikani kuluksi kahvitauollani Ilta-Sanomien keskustelupalstalta ketjua “Kuinka kerrot lapselle ilmastonmuutoksesta?”.
Muutama valittu lainaus:
“Minä suorastaan nautin ilmastonmuutoksesta ja ilmaisen sen myös murkkuikäisille lapsilleni. Älytöntä paniikkia koko touhu!
En koskaan ole tykännyt talvesta. Nyt älytön lumen kolaaminen on vähentynyt, liikkuminen helpompaa, pukeutuminen kevyempää jne.jne..”
“Kerron perustellen, että kysymyksessä on aikamme suurin huijaus. [...]

Iltapäivälehdet ovat viime aikoina tarjoilleet paljon tahallista ja tahatonta viihdettä. En ole ihan varma siitä, kumpaan kategoriaan tämä Ilta-Sanomista napattu ruutukaappaus kuuluu, mutta se aiheutti minulle hysteerisen naurukohtauksen heti aamusta:

Uivelot ovat kuulkaas vakava asia!

Tympii. Ärsyttää. Ahdistaa. Tympii.
Dieetissä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään edistystä kolmeen viikkoon, eli kolme viikkoa olen turhaan kitunut kuusi päivää viikosta päivittäistä pistemäärääni noudattaen. Kohtuutonta, sanon minä.
Janne on toisella peräkkäisellä työmatkallaan – kävi vain yhden yön nukkumassa kotona välissä – ja vähitellen alkaa olla ikävä ja ankeus täällä kotosalla ilman omaa rakasta. Laiha kalasoppa tuntuu [...]

Tiedän, että tämä on todella, todella noloa ja säälittävää, mutta tunnustan silti. Minulla tekee aivan painajaismaisen kovasti mieli HK:n sinistä. Sellaisenaan. Kylmänä. Ehkä vähän sinappia kaveriksi, mutta ei välttämättä sitäkään. Voisin myös syödä sitä viipaleina hapankorppujen päällä. Normaalisti tässä vaiheessa viikkoa alan haaveilla suklaasta, mutta tällä kertaa minut on vallannut tämä mieliteko.
Surkeaa.
Vihaan laihduttamista.
2,2 kg on [...]

Koko elämän ja maailmankaikkeuden kannalta tämä asia on melko merkityksetön, mutta minua nyppii aivan vietävästi sellaiset ihmiset, jotka luikahtavat sisään ovesta näkemättä tippaakaan vaivaa kenenkään muun kuin itsensä eteen. Kun ihmisiä menee esimerkiksi tavaratalon ovesta sisään suhteellisen tasaisena virtana, on kaikkien kannalta mukavinta, että jokainen vuorollaan vetää tai työntää ovea sen verran, että 1) pääsee [...]

Vuoden vaihtuessa Jannen kännykkä piippaili jatkuvasti saapuvien viestien merkiksi. Minun kännykkäni pysyi hiljaa. Kahdentoista jälkeen valitin alahuuli lurpallaan (leikisti, tosin), ettei kukaan halua toivottaa minulle uutta vuotta, kun en saa ainoatakaan tekstiviestiä.
Silloin puhelin piippasi.
Riemastuneena tarkistin viestini. Tekstiviestissä luki: “Lähetän sulle tekstiviestin, jotta vieressäsi istuvat luulevat, että sulla on ystäviä. Ensi vuonna kun nähdään, veloitan tästä [...]

Joulu alkaa olla miltei tuskallisen lähellä, kun ottaa huomioon, että joitain joululahjoja puuttuu vielä. Haistan viime hetken paniikkishoppailua… Kaupan puolelle alkaa vähitellen laskeutua joulurauha, joten minunkaan ei tarvitse niin kauheasti enää paiskia töitä. Joulukuun kirjanpito tosin on kokonaan tekemättä, joten se on hoidettava vielä ennen lomia.
Sää on kovin masentava. Lumesta ei ole tietoakaan, eikä sitä [...]

Foorumilla ihmiset mainitsivat, että juuri nyt tuntuu olevan kovin paljon negatiivisuutta valloillaan. Mahtaako marraskuun synkkyys käydä suomalaisten voimille?
Itsekin olen huomannut, että juuri nyt on hankalampaa kuin yleensä. Olen pitkästä aikaa ollut ahdistunut ilman selvää syytä. Sunnuntai oli kurja päivä eikä eilisaamussa tai tässä aamussakaan ollut hurraamista. Yritän olla urhea possu ja keskittyä ajattelemaan, että jokaisella [...]

Äiti lupasi keittää meille gumboa ruoaksi. Rupesimme tavaamaan ohjetta selvittääksemme, mitä kaikkea pitää ostaa kaupasta.
- Onko sulla laakerinlehtiä, kysyi äiti.
- Ei ole. Ei niitä tarvita, jätetään ne sopasta pois.
- Jos me jätetään pois kaikki, mitä teiltä ei löydy, valmiissa keitossa on…
- …vain vettä ja jauhoja. Nyökyttelin.
Ostimme sitten laakerinlehtiä. Keitosta tuli täydellistä.

Alakerran tiitiäinen katsoi Myyrää. Meneillään olevassa jaksossa Myyrä siivosi ja tamppasi mattoa. Mietin syyllisyydentuntoisena oman kotini mattoja ja tein tunnustuksen:
“En edes muista, milloin meillä on viimeksi viety matot ulos ja tampattu ne.”
Tiitiäisen äiti virnisti ja sanoi: “Minä muistan, että meillä on mattopiiska.”