Aamulla havahdun kevyestä unestani siihen, että jotain pehmeää putoaa jalalleni ja kimpoaa siitä lattialle. Silmiä avaamattakin tiedän, mikä se on, mutta teeskentelen nukkuvaa. Hetken päästä pieni ääni sanoo haikeasti “pupu?”.
Kun en reagoi, kuuluu hetken kuluttua “äi-ti!” ja hellyn avaamaan silmäni. Puolitoistavuotias seisoo pinnasängyssään ja kurkistelee sen reunan yli äitiä ja lattialla lojuvaa nuhruista pehmopupuaan.
Osaan kuvitella [...]

Tässähän on tainnut jäädä kertomatta jotain olennaista.
Kahdeksan viikkoa pahoinvointia, sitten pari mukavaa viikkoa ja nyt sitten ne viikot, kun maha kipuilee miten sattuu ja milloin mistäkin kohtaa.
Vaan jos projekti Toisto menee hyvin, meidän perheemme kasvaa joulukuussa, ja Punni Ensimmäinen Pieni saa pienen siskon tai veljen.

Noin kello yhdeksältä aamulla jälkikasvu istui pyjama päällä uudessa syöttötuolissaan ja äiti yritti epätoivoisesti lusikoida aamupuuroa pienen miehen suuhun. “Söisit nyt,” puuskahti turhautunut äiti. Poika katsoi ulos ikkunasta, silmät ymmyrkäisinä, suukin oli jäänyt ihmetyksestä raolleen.
—
Ja mitä siellä ulkona oli? Ei yhtään mitään. Siellä olivat samat männyt kuin jokaisena aamuna, jonka olen tässä asunnossa asunut. [...]

Hyvä sappirakkoni,
emme enää pitkään aikaan olleet ystäviä, mutta haluan sinun tietävän, että en kanna kaunaa. Olen kuitenkin yleisesti ottaen sangen kiintynyt sisäelimiini ja siksi kiitän sinuakin palveluksistasi, joiden taso tosin romahti marraskuussa.
Minun on kuitenkin myönnettävä, että nyt, nautittuani kaksi palaa australialaista luomusuklaata – ensimmäiset suklaani yli kuukauteen – neljä leikkausreikää vatsassani, olen helpottunut siitä, että [...]

Jo varmaan viidentoista vuoden ajan olen ostanut silloin tällöin Lauantai-karkkipussin vain muutaman karkin vuoksi: pussissa kun on ihania mustia autokarkkeja, jotka maistuvat sekä hedelmälle että salmiakille. Ne ovat ainoat oikeat hedelmänmakuiset salmiakit, joita olen mistään onnistunut löytämään.
Laitoin joskus Leafille palautettakin kyseisistä karkeista, niin säälittävältä kuin se ehkä kuulostaakin. Huomautin, että hedelmänmakuista salmiakkia ei ole markkinoilla, [...]

Että osaa ihmistä väsyttää. Joka paikassa neuvotaan nukkumaan silloin, kun vauvakin nukkuu, mutta kun tekemistä on ihan liikaa: tiskiä ja pyykkiä riittää, ja joskus (= usein) pitäisi syödäkin, ennen kuin katoan näkyvistä kokonaan.
Jos en bloggaisi, nukkuisin istualtani juuri nyt.
Vaan pakko on sanoa, että kaikessa väsyttävyydessäänkin nämä päivät ovat tähänastisen elämäni ihanimpia, vaikka hyvin pienikokoinen vääpeli [...]

Elämä muuttui kertarysäyksellä, kun pikkuisemme saapui maailmaan tiistaina 20.1. 2009 klo 17.16. Virka-aikavauvamme aloitti työpäivänsä heti aamukahdeksalta ja tunnollisesti suuntasi kohti ulko-ovea klo 17.00, mutta matka ulos kesti 16 minuuttia.

Minä en tiennyt, että sydämeni voi edes tuntea tällaista määrää rakkautta.

Koska en erityisemmin pidä omista kuvistani, ei tässä blogissa ole sellaisia juuri näkynyt. Tänään teen poikkeuksen, sillä päivä on ihan erityinen: nyt on 37 viikkoa raskautta täynnä, joten pienokainen katsotaan täysiaikaiseksi.
Sen kunniaksi odottaja ja pötsi (ja keittiön seinää ja putkistoa):

Olipas kerta kaikkiaan mukava ja rentouttava jouluaatto. Joulukuu on ollut sellaista myllerystä ja pelkäämistä, että etukäteen huolestutti lähestyvä joulu. Murehtiminen oli onneksi turhaa, sillä kaikki meni ainakin aattona hienosti – nautin hiljaisesta joulusta kahdestaan Jannen kanssa, jouluateria onnistui erinomaisesti (paitsi että perunat hajosivat) eikä kertaakaan tullut kurjaa mieltä siitä, että olimme täällä kotona Espoossa [...]

Onpas kertakaikkisen mukava viikko takana. Kun viime viikon paiskin niska limassa töitä, kesti tällä viikolla viettää aikaa äidin kanssa kaupoissa ja näyttelyissä kierrellen. Ihanaa! Ja kun nyt viikonloppuna sai tavata vielä appivanhemmatkin, niin mikäs tässä on ollessa.
Tänään kävimme sateesta huolimatta kaivelemassa esiin yhden geokätkön ja sen jälkeen Janne kokkasi aivan taivaallisen aterian jälkiruokineen; ilta puolestaan [...]