Tänään minulla oli ilo tavata rokotiiri muutaman tunnin ajan, kun palaveerasimme tulevasta yhteisestä työprojektista. Kuuden jälkeen suuntasin kaupungilta kotiin kolmosen ratikalla, kuinkas muuten.
Ratikka ei ollut ehtinyt rautatieasemalta edes Kaisaniemeen, kun joku avohoitotapaus jo tuli esittelemään minulle ruskeaa nallea. Oli menossa Aholaitaan, kun toisessa kaupassa kuulemma “käyvät päälle”. Naisen hampaat olivat surkean näköiset, ja leuassa kasvoi [...]

Useammastakin osoitteesta on jo alkanut kuulua komentelua: pitäisi kuulemma blogata.
Viime aikoina ei ole oikeastaan ollut mitään sanottavaa tai erityisempää halua kirjoittaa yhtään mistään. Hiirten kuolema oli minulle sikäli hankala paikka, että se sai kaikenlaiset angstit ja ikävät ajatukset nousemaan jostain mielen syövereistä pinnalle. Niiden saaminen takaisin jonnekin piiloon on yleensä työlästä, ja näkyy vaativan monen [...]

Pahoittelut niille, jotka ovat jo kyllästyneet hiirijuttuihin. Nyt vain on niin, että viime aikoina hiiret ovat ikävistä syistä olleet keskeisin asia elämässäni.
Lauantai-illan tragediasta on nyt kulunut sen verran aikaa, että asiasta kirjoittaminen ei tunnu hirveältä ajatukselta. Muutenkin Nirppuliinin menetyksestä on selvitty vähemmillä itkuilla kuin Nöpön – ehkä siksi, että olin Nöpön kuoleman takia jo valmiiksi [...]

Vartti sen jälkeen kun olin alkanut miettiä, että Nirppu ei ole aivan kunnossa, hiiri oli jo kuollut käsiini. Kolme päivää, kaksi hiirtä. Nyt ei ole sanoja…

Naamioiden takana ollaan juuri nyt junassa. Ja itketään. Ja kuivataan välillä silmät ja yritetään ryhdistäytyä. Ja sitten taas itketään.
Mukana on yksi pieni hiirulainen vähemmän kuin pohjoiseen mennessämme. Nöpö, rakkain hiiristäni, matkasi sateenkaarisilloille myöhään eilen illalla. Kiltti, seurallinen, kaunis pieni Nöpsyni, josta en ikinä olisi halunnut luopua, sai leposijan äidin ja isän kotoa kahden suuren männyn [...]

Palasimme kyllä Prahasta hengissä ja täysissä sielun- sekä ruumiinvoimissa (ja yhteenlaskettuna noin kolme kiloa painavampina kuin mitä olimme lähtiessämme), mutta Helsingissä ehdimme käydä vain kääntymässä. Nyt lomailemme Napapiirin pohjoispuolella äidin lihapatojen äärellä.
Asiaa olisi vaikka kuinka, mutta jostain syystä laajakaistan puute rajoittaa halua kirjoittaa niistä. Siispä toistaiseksi on tiivistettävä raskaalla kädellä:
1. Prahan-matka oli hyvin onnistunut ja [...]

Viela kaksi paivaa jaljella tassa ihanassa kaupungissa. Ei viikossa oikein ehdi muuta kuin raapaista hieman kaupungin pintaa – nahtavaa on niin uskomattoman paljon. Sahkopostit ja bloggaukset hoidettuamme ajattelimme suunnata katsomaan Franz Kafkan hautaa, mutta sen jalkeisesta ohjelmasta ei ole viela tietoa.
Irrallisia huomioita:
- turistiripulia ehka vielakin kurjempaa on sen paha aitipuoli: turistiummetus. Naamioiden takaa ei suositella.
- [...]

Paadyimme sitten yhdessa Internet-kahvilaan, etta paasimme tarkastamaan sahkopostitulvan ja lahettamaan terveisia rakkaille lukijoillemme! Praha on lumoavan kaunis kaupunki, saa on toistaiseksi suosinut ja matkaseura on mita parhainta.
Eilen kavimme tutustumassa Prahan linnaan ja sen ymparistoon, vierailimme Pyhan Vituksen (kylla tuo on ihan oikea nimi…) henkeasalpaavan upeassa katedraalissa, kuljimme Kultaisella kujalla ja kurkistimme taloon, jossa Franz Kafka [...]

Muutostani asti kellarissa lojuneet lukuisat pahvilaatikot sisältöineen saatiin tänään vihdoin raahattua kirpputorille asti. Herätys oli kyllä suoraan sanottuna hirveä: ei kukaan normaali ihminen nouse sunnuntaiaamuna puoli seitsemältä. (Sunnuntaiaamuina nukutaan vähintään kymmeneen ja venytellään laiskasti sängyssä ilman kiirettä minnekään, sen jälkeen syödään kaikessa rauhassa aamiaista ja vetelehditään vähintään tunti pelkässä kylpytakissa…)
Joka tapauksessa osa tavaroista on nyt [...]