Luokat

Arkistot

Etsi merkinnöistä


tammikuu 2018
ma ti ke to pe la su
« maalis    
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
293031  

5 uusinta kommenttia

Meta

  • Popular Tags


  • Hyvästi, pikkuinen

    Naamioiden takana ollaan juuri nyt junassa. Ja itketään. Ja kuivataan välillä silmät ja yritetään ryhdistäytyä. Ja sitten taas itketään.

    Mukana on yksi pieni hiirulainen vähemmän kuin pohjoiseen mennessämme. Nöpö, rakkain hiiristäni, matkasi sateenkaarisilloille myöhään eilen illalla. Kiltti, seurallinen, kaunis pieni Nöpsyni, josta en ikinä olisi halunnut luopua, sai leposijan äidin ja isän kotoa kahden suuren männyn välistä.

    En tiedä, mitä tapahtui. Nöpö oli hyvää vauhtia toipumassa edellisestä sairaudestaan: se oli virkeä, utelias, raapi itseään vähemmän ja söi hyvin. Sen silmät olivat kirkkaat pienet nappisilmät ja sen turkissa olevat haavat olivat parantumassa. Olin helpottunut ja onnellinen.

    Eilen aamulla äiti herätti minut katsomaan hiirulaista. ”Nöpö ei ole kunnossa”, sanoi. Ja näinhän minä, että äiti oli oikeassa. Hiiri makasi nurkassa täysin apaattisena ja näytti väsyneeltä ja surkealta. Kun nostin sen kädelleni, se jaksoi hädin tuskin liikkua. Takajalat näyttivät ihan voimattomilta ja hiiren kävellessä sen takaruumis lähinnä vain laahautui mukana. Mikään herkku ei maistunut.

    Tarkempi tarkastelu paljasti, että hiiren vasemmassa kyljessä oli patti. Suolistotukos liiasta herkuttelusta? En usko, sillä hiiri kuitenkin päästeli muutamia papanoita kädelleni. Oliko hiiri loukannut itsensä häkissä? Ainakaan se ei aristanut kylkeään – tai ei selkeästi reagoinut ahdistuneesti kun kosketin pattia varovasti. Ehkä kyseessä oli kasvain: ne voivat tunnetusti tulla hiirelle nopeasti, ja vatsan alueella varmasti saisivat hiiren huonoon kuntoon äkkiä.

    Koko päivä oli yhtä tuskaista odotusta – luultavasti sekä Nöpölle että sen omistajalle. Lähin eläinlääkäri oli 80 kilometrin päässä, joten en voinut oikeastaan tehdä muuta kuin odottaa ja rukoilla, että hiiri nukkuisi pois mahdollisimman pian. Tuli ilta, ja hiiri sinnitteli edelleen. Se näytti niin väsyneeltä ja sairaalta, että en voinut katsoa sitä itkemättä.

    Viimeinen pisara oli kuitenkin se, kun Nöpö alkoi hypähdellä oudosti laskettuani sen kädeltäni takaisin häkkiin. Se nousi kahdelle jalalle haistamaan juomapulloa (en usko, että se olisi siitä kuitenkaan juonut, sillä se ei koko päivänä ollut suostunut juomaan) ja koko pikkuinen hiiri alkoi sätkiä tahattomasti. Aloin itkeä melkein hysteerisesti, ja kolme ihmistä teki saman päätöksen yhtä aikaa: sen ei voisi antaa kärsiä enää enempää.

    Isä vei Nöpön pois. Ulkoa kuului pieni ja sydäntäsärkevä ilmakiväärin napsahdus, ja vähän ajan päästä äiti toi minulle pikkuisen valkean laatikon.

    Laatikko oli niin kevyt.. ja minun sydämeni niin raskas..

    Hyvää matkaa, pikkuinen. Kiitos kaikesta ilosta, kiitos jokaisesta yhteisestä päivästä. Minulla on iso ikävä.

    RIP Nöpö

    Update: Kuvassa Nöpö lempipaikallaan, Jannen olkapäällä. Sinne hiirulainen kiipesi aina tilaisuuden saadessaan. Ja ei, tuon massiivisen kivilaatan ei ole tarkoitus jäädä pikkuisen hiirulaisen hautakiveksi – se on sijoitettu haudan päälle toistaiseksi, ettei mikään eläin tule kaivamaan kuoppaa auki.

    Kommentteja: 10

     

    Kommentteja:

    ElinaA:
    21.7.2005, 23.49

    *hali*

    Sarianna:
    22.7.2005, 0.05

    Voi surku :'(

    Stello:
    22.7.2005, 1.23

    Itketti täällä asti :*(

    Otan osaa!

    Timo:
    22.7.2005, 8.49

    Osanotot multakin. Aurinkoa!

    Kpupu:
    22.7.2005, 8.59

    Osanottoni myös. Tiedän sen tekevän hyvin kipeää —

    Niunau:
    22.7.2005, 10.07

    Tuli kyynel silmään :'(

    Osanottoni.

    Nöpön kummi:
    22.7.2005, 11.06

    Minulla tulee pientä kummihiirtäni ikävä. Harmittaa, kun en ehtinyt enää nähdä sitä. Seuraavaa vierailua varten oli iso rullakasakin jo kerätty.
    Nöpö oli hieno hiiri. Se sulatti sydämeni kotieläimille, varsinkin hiirille. Kiitos, kun pääsin Nöpön kummiksi ja siitä, että sain hoitaa sitä.
    Osanottoni Nöpön poismenosta.

    Outi:
    24.7.2005, 12.58

    Kiitos, rakkaat lukijat. Kuten seuraavasta merkinnästä käy ilmi, uusi isku tuli jo ennen kuin edellisestä oli ehditty toipua :'(

    Niina:
    17.12.2006, 14.32

    oi,varmaan kauheaa. Minullakin on hiiri jonka nimi on nöpö. Sillä on jo kasvain ja se varmaan kuolee kohta..osanottoni

    Kiitos – Naamioiden takana:
    19.8.2007, 22.51

    […] Melkein neljään vuoteen tätä blogia mahtuu uskomaton määrä tekstiä: on surua (157, 789), avioero (495), muuttoja (130, 192, 666, 905), elämyksiä (576, 771, 883), elämää suurempi rakastuminen (45 […]

    Jätä kommentti