lokakuun 2003 merkinnät
suru
perjantaina 31. lokakuuta 2003 (klo 12.52)
Luokat: Yleinen.
Nyt tajuan oikeastaan aika selvästi, miten hyvä elämä minulla on tähän asti ollut. Mikä minut sai sen tajuamaan? Se, etten tiennyt tällaista surua olevan olemassakaan. Syvälle sydämeen sattuu niin, etten olisi ikinä uskonut mahdolliseksi. Muistan miten kommentoin joitakin aikoja sitten erään toisen bloggaajan tekstejä, joissa tämä käsitteli omaa suruaan parisuhteen päättymisestä, enkä ollenkaan tajunnut, miten [...]
—
torstaina 30. lokakuuta 2003 (klo 20.03)
Luokat: Yleinen.
Nelimarkan väitöskirjan innoittama lausahdus:
Tuomas sanoo: no kyllä sinussakin on ainesta jäniksenpalloon
Tuska ennallaan, olo kuitenkin jostain syystä rauhallinen. Toivottavasti tämä jatkuu edes muutaman tunnin lisää, että saan voimia.
—
keskiviikkona 29. lokakuuta 2003 (klo 11.45)
Luokat: Yleinen.
Vain viidessä viikossa elämä muuttui onnellisesta tasapainosta mustaksi helvetiksi, josta en löydä enää ainoatakaan toivonkipinää. Jossain matkan varrella rakkaus on muuttunut huomaamattani, kun olen hyrissyt omaa onneani, rakastanut enemmän kuin ikinä aiemmin. Tekisi mieli rukoilla kuin Mamban laulussa: “Älä jätä minua, älä jätä, minä tarvitsen sinua.. älä koskaan mene pois, älä koskaan mene pois…” Rukoilu [...]
—
lauantaina 25. lokakuuta 2003 (klo 13.08)
Luokat: Yleinen.
For men are not cast off by the Lord forever. Though He brings grief, He will show compassion because his unfailing love is so great.
—
perjantaina 24. lokakuuta 2003 (klo 21.20)
Luokat: Yleinen.
Järvi oli yhtä valkoinen kuin mieleni on musta. Lumi tarttui vaatteisiin ja kylmä sai kyyneleet jäätymään ripsiin ja poskille. Kompuroin eteenpäin silmät sumeina ja rukoilin samalla puoliääneen, toivon, että joku tuolla ylhäällä kuuntelee. Vaikka tuntuu, että voimat ovat ihan lopussa, tiedän, että jollain tavalla on selvittävä tästä illasta, huomisesta, ylihuomisesta. Kunpa kipu hellittäisi sen verran, [...]
—
torstaina 23. lokakuuta 2003 (klo 1.32)
Luokat: Yleinen.
En tajua, miten jaksan. Heräänkö tästä painajaisesta koskaan? Sattuu pahemmin kuin koskaan aikaisemmin, tekee niin kipeää, etten kuvitellut sitä edes mahdolliseksi. Luoja, anna voimia. Anna toivoa. Anna uskoa huomiseen.
maanantain rauhaa
maanantaina 20. lokakuuta 2003 (klo 21.10)
Luokat: Yleinen.
Taas yksi maanantai. Tällaiselle kotona oleskelevalle freelancerille / sairaslomalaiselle maanantai on vain yksi arkipäivä muiden joukossa, mutta kouluaikoina se oli aina surkean ankea päivä. Luulen, että se tulee olemaan sitä myös sitten, kun minulla on “oikea työpaikka”. Muistan joskus opiskeluaikoinani surkutelleeni jo lauantai-iltaisin sitä, että kohta on sunnuntai – ja siten kohta olisi myös maanantai. [...]
jälleen kotona
sunnuntaina 19. lokakuuta 2003 (klo 21.51)
Luokat: Yleinen.
Viikonloppu kylmässä pohjolassa (lue: 250 kilometriä pohjoisempana) vanhempien luona sujui vallan mainiosti. Oli rentouttavaa ja viihtyisää olla “kotona kotona”, saunoa puusaunassa sähkösaunan sijasta, syödä hyvää ruokaa ja ihan vain olla öllöttää. Ainoa miinus tässä pitkässä viikonlopussa oli se, että nukuin huonosti. Heräsin joka aamu joskus kuuden aikaan, enkä meinannut enää millään saada unta. Se harmitti [...]
ei mitään erityistä
torstaina 16. lokakuuta 2003 (klo 12.19)
Luokat: Yleinen.
Tämä oli päivä, jolloin ei tapahtunut oikeastaan mitään erityistä. Ei huono päivä, ei hyvä päivä – ainoastaan.. päivä. En saanut juuri mitään aikaiseksi varsinaisen “työpäivän” aikana, paitsi että korjailin seuraavaa kansikuvaa, joka oli kärsinyt kovasti CMYK-muutoksestaan. En ikinä opi ymmärtämään väriprofiilien yms. merkitystä lopputuloksen kannalta..
Kävimme kaverin luona, mies ja minä. Se oli sikäli tarpeellinen vierailu, [...]
lohtusyöppö
tiistaina 14. lokakuuta 2003 (klo 18.53)
Luokat: Yleinen.
Tekee hillittömästi mieli vain syödä kaikkea epäterveellistä – lähinnä makeaa. Nälkä ei vaivaa, ainoastaan makeanhimo.. luulen, että tämä on klassinen lohtusyömistapaus. Elämä näyttää synkän harmaalta, joten haluan lohduttaa itseäni suklaalla tai muulla järjettömällä. Kyllä ihmisen mieli ja elimistö toimivat omituisesti. Painoa on taatusti ennestäänkin liikaa (vaikka muille jakaa) ja silti haluan vain syödä. Todella tervettä. [...]