Oli pakko raahautua Tapiolaan, vaikka minun ei tarvinnut olla lääkäri ymmärtääkseni, että tällaisessa flunssassa ei pitäisi kävellä useita kilometrejä kuudentoista asteen pakkasessa. (Ja toipuminen ottikin sitten aimo harppauksen takapakkia, ja nyt alkaa olla äänikin hukassa…)
Kotimatkalla harhauduin laskiaistiistain kunniaksi (jos ei olisi ollut laskiaistiistai, olisin keksinyt jonkin muun verukkeen, koska jos on kipeä ja kylmissään ja [...]

On ilmeisesti aika naiivia kuvitella, että työvoimatoimistolla olisi sen suurempaa kiinnostusta auttaa sinua työtilanteesi kanssa – ainakaan kovin rivakasti. Taitavat, kuten kaveri tokaisi, työllistää lähinnä itsensä.
- Niin että haluaisit uusia työnhakusi ja haluaisit haastatteluun?
- Tuota, niin.
- No minäpä laitan vastaavalle virkailijalle merkinnän, että kutsuu sinut haastatteluun.
- Kiitos. Koskahan sitä kutsua voisi odottaa?
- Jaa-a. Kukahan tuohonkin [...]

Tiedostan kyllä bloganneeni viime aikoina jo useamman kerran Idolsista, mutta kerta kiellon päälle! (Eikä sitä paitsi kukaan ole vielä kieltänytkään.)
Olin pudota yllätyksestä perseelleni eilen, kun näin Kristian Meurmanin esityksen. Mies oli muuttunut karsinnoista niin kovasti, että en olisi edes tunnistanut, jos en olisi tiennyt, kuka on kyseessä. Ja entäs se itse esitys sitten? Aivan uskomattoman [...]

Minusta on jotenkin hirveän noloa, kun ihmiset käyttävät sivistyssanoja väärin. Tunnen sekä aitoa myötähäpeää että epämääräistä ärtymystä, kun joku käyttää ihan väärää sanaa tietämättä mitä se tarkoittaa ja luullen sen sopivan lauseyhteyteensä. Uusin hitti tällä väärinkäytettyjen sivistyssanojen saralla on sana megalomaaninen. Olen kuullut sen televisiossa viime aikoina monta kertaa mutta en kertaakaan oikein käytettynä. Juuri [...]

Idols-finalisti Johanna Hämäläinen ei ole ainoastaan erinomainen laulaja, vaan hänellä näyttää olevan myös loistava maku:

- Jos saisit tavata kenet tahansa julkkiksen, elävän tai kuolleen, niin kenet valitsisit?
- Freddie Mercury[n]

Go Johanna!

Kiljuset ovat palanneet kotiin. Kolmen viikon siunattu rauha on ohi.
Varhain tänä aamuna heräsimme siihen, että isä Kiljunen ja äiti Kiljunen karjuivat toisilleen. Kuoroon yhtyi pian ainakin toinen lapsista rääkymällä ja ulvomalla infernaalisesti. Luulisin kuulleeni myös toisen lapsen ulvovan, mutta en mene tästä takuuseen.
Yhtä kaikki, rauha on mennyttä.
Voisin itkeä.

Vuoden alku on ollut väsyttävä. Lisääntynyt päivän- ja auringonvalo tuntuu nyt taivaan lahjalta, eivätkä päivätkään enää kulu epämääräisessä väsyneessä horroksessa.
Ne, jotka seuraavat myös Helmettiä, tietävätkin jo, että perustin joitain viikkoja sitten oman toiminimen. Sitä kuvittelisi, että homma on selvä parin lomakkeen täyttämisen jälkeen, mutta oli suoraan sanottuna yllättävän suuri urakka saada kaikki valmiiksi. Vieläkin on [...]

Yksinkertaiset asiat ovat usein niitä parhaita. Yhden viikonlopun aikana ehtii tehdä kaikenlaisia asioita, mutta viikonlopun paras hetki saattaa kuitenkin olla jokin muu kuin yhteinen, kiireetön aamiainen lauantaina tai elokuvateatterissa nautiskeltu hyvä elokuva.
Joskus viikonlopun paras juttu voi olla oman rakkaan kainalossa vietetty tovi. Huolimatta siitä, että sain heti aluksi kuulla tuoksuvani lenkkimakkaralle (mikä ei kuulemma ollut [...]

Juuri nyt ulkona on täydellinen lumisade – sellainen, joka saa kauneudellaan sydämen hypähtelemään. Suuria lumihiutaleita sataa hiljaa, kevyesti leijuen. Tekee mieli vain istua ikkunan ääressä ja katsella.
Ja seuraavassa hetkessä se on ohi.