Rakas joulupukki,
tänä vuonna kirjeeni tulee kovin myöhään, mutta en kerta kaikkiaan ehtinyt sitä aiemmin kirjoittaa. Ajattelin tällä kertaa epäitsekkäästi pyytää lahjoja lähinnä muille perheenjäsenille, sillä minulle tuo iloa jo pelkästään se, että saan viettää joulua rakkaimpieni ja hyvän ruoan parissa.
Joukalle pyytäisin
- terveyttä ja iloista mieltä
- hyviä päivä- ja yöunia
- kiinnostusta omiin leluihin äidin lelujen sijasta
- [...]

Velipoika joskus muinoin lausahti: “Autuaita ovat vähämieliset, sillä he saavat hupia kaikesta.” Katsellessani jälkikasvuani en voi olla eri mieltä, joskin pukisin tuon lauseen hieman kauniimpaan muotoon: “Autuaita ovat mieleltään yksinkertaiset —.”
Rakas poikani makaa lattialla selällään ja hieroo tyytyväisen näköisenä takaraivoaan parkettiin. Se tuntuu hassulta ja siitä kuuluu jännä ääni.

Allekirjoittanut on kärsinyt vatsakivuista erityisesti aamuisin jo noin kaksi ja puoli kuukautta. Ensimmäinen diagnoosi oireita googlailemalla ja lääkäriäitiä konsultoimalla oli pohjukaissuolen haava: tyhjässä mahassa aamuisin esiintyvä kipu, joka helpottaa syömisen jälkeen, kun voisi hyvin viitata siihen.
Diagnoosia testattiin Alsucral-kuurilla. Lääkkeen aloittamisen jälkeen seurasikin kivuton aika, mikä maallikon mielestä osoitti sen, että kyseessä oli tosiaan mahan tai [...]

Tämä on niitä päiviä, kun sydän tuntuu selittämättömällä tavalla raskaalta. Aidalla istuva mustarastas laulaa kauniisti, mutta sekin kuulostaa jotenkin surumieliseltä. Kevään ensimmäiset voikukat saavat osakseen katseen, mutta eivät hymyä.
Väsymystä? Luultavasti.
Yksinäisyyttä? Sitäkin.
Maanantai? Jep.

Hyvä sappirakkoni,
emme enää pitkään aikaan olleet ystäviä, mutta haluan sinun tietävän, että en kanna kaunaa. Olen kuitenkin yleisesti ottaen sangen kiintynyt sisäelimiini ja siksi kiitän sinuakin palveluksistasi, joiden taso tosin romahti marraskuussa.
Minun on kuitenkin myönnettävä, että nyt, nautittuani kaksi palaa australialaista luomusuklaata – ensimmäiset suklaani yli kuukauteen – neljä leikkausreikää vatsassani, olen helpottunut siitä, että [...]

“Minusta ei ainakaan tule yhtä niistä kulahtaneissa verkkareissa kulkevista kotiäideistä, joiden elämään ei mahdu mitään muuta kuin vauva.”
Tuohon ajatukseen ja asenteeseen olen törmännyt niin netin syövereissä kuin naistenlehtien mielipidekirjoituksissakin. Äitiyteen tuntuu liittyvän ihan tolkuton määrä asioita, joista saa riidan aikaiseksi. Nopeasti työelämään siirtyviä äitejä paheksutaan, kotona monta vuotta lasten kanssa viihtyviä äitejä säälitellään, taaperoikäistä imettävää [...]

Myöhään eilen illalla syötin vauvaa sängyssä. Janne katseli meitä pojan toiselta puolelta ja huokasi:
“Näin me vähän kerrallaan ajaudutaan erilleen. Ensin loppuu alasti nukkuminen*, sen jälkeen meillä on kohta jo erilliset peitot**. Pian me nukutaan eri sängyissä ja sitten eri huoneissa. Ja ennen kuin huomaatkaan, me asutaan valtavan kartanon eri siivissä ja keskustellaan lähettämällä pieniä paperilappuja [...]

Blogiani aktiivisesti seuraavat muistanevat ehkä, että tässä taannoin Janne kutsui minua pulleaksi delfiiniksi kun olin huokaissut vatsani koosta: “kunhan et sitten sano mua karmeaksi valaaksi kymmenen viikon päästä”.
Tuosta on päivää vaille tasan kymmenen viikkoa.
Tänään istuin sängyssä pelkissä alushousuissa ja rintsikoissa, koivet levällään, pullea raskausmaha koipien välissä. Luultavasti myös puhisin. Janne käveli huoneeseen ja alkoi hihittää. [...]

Olipas kerta kaikkiaan mukava ja rentouttava jouluaatto. Joulukuu on ollut sellaista myllerystä ja pelkäämistä, että etukäteen huolestutti lähestyvä joulu. Murehtiminen oli onneksi turhaa, sillä kaikki meni ainakin aattona hienosti – nautin hiljaisesta joulusta kahdestaan Jannen kanssa, jouluateria onnistui erinomaisesti (paitsi että perunat hajosivat) eikä kertaakaan tullut kurjaa mieltä siitä, että olimme täällä kotona Espoossa [...]

Kun siitä on ollut puhetta, niin tällainen se on tällä hetkellä:

Normaali t-paita näyttää olevan jo liian lyhyt, mutta onneksi äitiysfarkkujen musta trikoo-osa pelastaa…