Vihdoinkin kotona! Vanhempien luona oli toki oikein mukavaa, mutta johan viikossa ehtii kummasti tulla ikävä omaa adsl:ää ja blogistania. Taas kerran kävi niin, että mielessä oli kiljoona tietokoneella tehtävää asiaa, kun ei ollut mahdollisuutta tehdä niitä. No, tiedänpähän ainakin, mihin käytän ensi viikon.
On suhteellisen huono ratkaisu palata kotiin viikon reissulta lauantai-iltana kauppojen jo mentyä kiinni, [...]

Kuusi päivää äidin lihapatojen äärellä, enkä minä ole ainoa, joka on pyöristynyt. Nöpö ja Nirppu ovat selvästi hyvinsyöneen näköisiä – eivät vielä pulskia, mutta ehdottomasti vähemmän solakoita kuin aiemmin. Äiti puolustautui sanomalla, että isoäitien tehtävä on hemmotella lapsenlapsiaan (vaikka ne olisivatkin pitkähäntäisiä ja viiksekkäitä). Päätimme kuitenkin yhdessä, ettei hiirille anneta enää mitään herkkuja – lihominen [...]

Huomasin viime lauantaina jotain mielenkiintoista. Olin jo aiemmin pistänyt merkille äänekkään sirkutuksen ja viserryksen, jota kuulin pihalta tuon tuostakin, mutta en tiennyt, mikä lintu tuota ääntä piti (koska en tunnetusti tiedä mitään lintujen äänistä, paitsi talitiaisen, käen, kuovin ja västäräkin… ja helmipöllön).
Lauantaina parvekkeen kaiteelta pyrähti kiireesti lentoon lintunen, kun lähdin käymään postilaatikolla – ja kävellessäni [...]

Maisemanvaihdos on parantanut mielialaa vähäsen, ja sairas olo on melkein kokonaan kadonnut. Hip hurraa.
Eilisellä automatkalla koettiin ahdistavia hetkiä, kun kauempana näkyi koko ajan lähestyvä sininen välke. Arvuuttelimme siinä, mikä hälytysajoneuvo vastaan oli tulossa. “Ambulanssi”, sanoivat äiti ja isä, mutta minä arvelin, että kyseessä oli paloauto.
Paloautohan se oli. Hirveintä oli kuitenkin se, että se veti perässään [...]

Poistin eilisen merkinnän, tulin siihen tulokseen, ettei se ehkä ollut kovin reilu… Eipä sillä, että minua kohtaan olisi toimittu reilusti, mutta… en tiedä. Olen niin väsynyt kaikkeen tuskaan ja suruun, en tajua, miksi elämällä tuntuu olevan nykyään niin paljon paskaa varattuna minun varalleni. En ymmärrä, miksi kaikki hyvä pitää tuhota tällä tavalla, enkä voi käsittää, [...]

Taivas, että osaakin vituttaa.

I don’t wanna talk
About the things we’ve gone through
Though it’s hurting me
Now it’s history
I’ve played all my cards
And that’s what you’ve done too
Nothing more to say
No more ace to play
The winner takes it all
The loser standing small
Beside the victory
That’s her destiny…
En tietääkseni ole tehnyt mitään ansaitaksesi vihaasi. Sinä pilasit minun elämäni, ei päinvastoin. Tuhosit kotini, [...]

Jemory kirjoittaa tänään nimiasioista ja pohtii, miksei ihminen saa päättää jotakin niin henkilökohtaista ihan itse. Minä olen ollut sikäli onnekas, että vanhempani siunasivat minua etunimellä, joka on tarpeeksi yleinen ollakseen normaali mutta ei niin yleinen, että esimerkiksi puolella luokkatovereistani olisi ollut sama nimi. Mitä vanhemmaksi olen varttunut, sitä mukavammalta Outi on alkanut maistua suussani. Iän [...]

GoldStrike on vienyt minut mukanaan. Pelaan ja pelaan ja pelaan ja pelaan – ja vielä senkin jälkeen kun olen useita kertoja päättänyt, että meineillään oleva peli on ehdottomasti viimeinen, pelaan muutamia pelejä lisää. Puuh. Tämänhetkinen ennätykseni on 85 870, mutta se ei kai ole edes erityisen hyvä tulos.
Tämä päivä oli hyvin työntäyteinen. Kirjoitin ensin työn [...]

Reilussa kahdessa kuukaudessa Ihastuksesta on tullut Vihastus. Hyvin pian sen jälkeen, kun ilmoitin hänelle, ettei minusta ole uuteen suhteeseen, hänestä tuli kävelevä miinakenttä. Saan jatkuvasti varoa sanojani, ettei hän ymmärtäisi minua väärin ja ettei tulisi riitaa. Ja koska olen melkeinpä hänen ainoa ystävänsä, minusta tuntuu siltä, kuin hän kaataisi kaikki ongelmansa ja huolensa minun niskaani [...]