Katsoin juuri viimeisten Idols-finalistien valintaa. Meinasin saada halvauksen silkasta kiukusta, kun tajusin, että taas kerran Suomen pikkutytöt äänestivät silmillään. Jatkoon pääsivät tietysti ne söpöimmät pojat, vaikka mukana oli kaksi selvästi parempaa laulajaa / esiintyjää. En taida viitsiä finaaleja katsellakaan.

Ajattelin antaa lukijoilleni hyvän neuvon.
Pysykää erossa uusimmasta Asterixista (Taivas putoaa niskaan). Se erehdyttiin ostamaan tähän talouteen, ja sekä Janne että minä olimme sitä mieltä, että se on ehdottomasti kaikkien aikojen paskin Asterix. Oikeastaan se oli niin onnettoman surkea, ettei sitä minusta edes saisi kutsua Asterix-nimellä. Sitä olisi äkkipäätään saattanut kuvitella, että kirjoittaja on korvattavissa (helpommin [...]

Seuraava merkintä sisältää häpeämättömän mainoksen, joten kaikenlaiselle mainostukselle allergisia pyydetään jättämään merkintä huomioimatta.
Minä vajoan koko ajan syvemmälle korujen kaaokseen. En ihan vielä voi väittää hukkuvani koruihin, mutta niitä kertyy nurkkiin koko ajan lisää ja lisää. Niitä menee toki koko ajan myös kaupaksi, mutta niitä ei lähde maailmalle yhtä nopeasti kuin uusia syntyy. Varsinkin sterlinghopeisten korujen [...]

Postiluukusta tipahti tänään sisään paksu sininen kirjekuori. Osoite oli kirjoitettu käsialalla, jonka tunnistin välittömästi. Lähettäjäksi oli merkitty “ruma pieni ötökkä, jolla on velliaivot”, minkä muistin lainaukseksi Lassi ja Leevi -sarjakuvasta, joskaan en ymmärtänyt sen yhteyttä lähettäjään – vielä siinä vaiheessa.
Kirjekuori oli täynnä erikokoisia, erilaisilla kynillä kirjoitettuja ja osin repaleisiakin kirjelappuja. Osa oli sotkuisia, osa siistimpiä. [...]

Teinpä sitten minäkin marginaalin Janit: kuulin ovelta postiluukun kolahduksen joten tarkastin sähköpostini. Sitten vielä hieman hämmentyneenä totesin, että eihän siellä mitään uutta postia ollut. Miten noloa.

Uudehkoja kuvia perheen pienimmistä. Piko on muuttunut “vauvakuvista” kovasti: turkki on vaalentunut huomattavasti ja kuono on muuttunut entistäkin tummemmaksi.

Mikä siinä onkin, että nykyään on ihmisen puhuttava kuin puukossa? Ovatko tauot puheessa todella niin pelottavia? Ahdistavatko selkeät virkkeet, joissa on alku ja loppu?
En voi sille mitään, että minun korvani inhoavat nykyistä tapaa jatkaa lauseita loputtomuuksiin liittämällä seuraava osa ensimmäiseen käyttämällä että-sanaa – joka harvoin edes sopii lauseyhteyteen.
“No joo, kyllähän tää matsi meni ihan hyvin, [...]

Kiitos Jannen väsymättömän uurastuksen minulla taitaa taas olla toimiva kone. Puolikuolleen näytönohjaimen taannoinen vaihtaminen ei riittänyt, vaan sekä emolevy että prosessori piti uusia myös.
Rytäkässä tuskallisen suuri osa varmuuskopioista meni pilalle (kiitos WinZip), joten tätä katastrofia muistetaan hampaita kiristellen vielä pitkään. Niin että kiitti vaan, Murphy.

Äiti oli ihmetellyt, kun minusta ei kuulu mitään. Oli käynyt tarkastamassa bloginkin, ja kun sielläkään ei ollut mitään uutta, oli jo melkein varma, että olen jotenkin poikkeuksellisen surkealla mielellä.
Ei täällä mitään masennusta ole – on vain ollut kiirettä niin töiden kuin ihmissuhteidenkin parissa. Sunnuntaista tiistaihin oli ystävä kylässä, keskiviikkoilta kului Jannen tädin luona ja tänään [...]

Anteeksi hiljaisuus. Win2k kieltäytyy käynnistymästä enää ollenkaan, deadline lähestyy ja tuskaisa yritykseni saada työt tehtyä ennen kuin kone leviää lopullisesti pitää minut kiireisenä. Toistaiseksi näyttää hyvältä (*kop kop*), ja jos oikein ponnistelen, artikkeli on tänään valmis. Heti kun päätoimittaja hyväksyy sen (vai pitäisikö käyttää sanaa jos?), alkaa kovalevyn formatointi ja kaiken uudelleen asentaminen.
Puuh.