Läksiäisiä on nyt vietetty hyvällä menestyksellä. Jos viimeiset vieraat lähtevät joskus hieman ennen aamukolmea, voidaan juhlia pitää onnistuneina.. vai? Ruokaa oli riittävästi eikä alkoholikaan loppunut kesken, mutta parasta oli kuitenkin ystävien seura. Vieraiden lähdettyä tuli haikea olo: minä en enää pääse viettämään tällaisia illanistujaisia, ainakaan kovin pian. Tippa oli tulla linssiin, kun sain oman pikku [...]

Minulle jo ehdittiin vähän nuristakin siitä, että olen listannut ainoastaan niitä asioita, joita EN jää kaipaamaan jahka muutan pois. Tässä on siis tasapainon vuoksi listaa asioista, joita minulla tulee ikävä, kun minusta tulee helsinkiläinen.
- lyhyt tai siedettävä matka lähes kaikkien perheenjäsenten luo
- ystävät… kaikki ne ihanat ihmiset, jotka olen ympärilleni onnistunut Oulussa haalimaan
- pikkuinen vuokrakaksioni, [...]

Tulevassa kodissani on kylpyhuoneessa peilikaappi – sellainen ihana pikkuinen kaappi, joka suorastaan huutaa sisuksiinsa ihanaa hajuvettä, tärkeimpiä kauneudenhoitotuotteita, deodoranttia ja niin edelleen. Toistaiseksi kaapissa on melkein ainoastaan tulevan avopuolisoni tavaroita. Tämän havainnon tehtyäni meninkin keittiöön ja sanoin: “Tajuat varmaan, että tuo peilikaapin tilakin pitää jakaa kristillisesti tasan?”
Kultani katsoi minua järkyttyneen näköisenä. “Sitä ei kyllä taatusti [...]

Järjestelemme jo vähitellen asuntoa siihen kuntoon, että minunkin tavaroilleni olisi kahden viikon kuluttua tilaa. Alkaa jo aavistuksen verran jännittää. Unessa olin lähestyvästä muutostani ihan paniikissa, ja herättyäni jouduin muistuttamaan itseäni, että oikeasti kyseessä on jännittävä ja kiva asia, eikä mikään paniikin aihe.
Varoitus: seuraava on tarkoitettu lähinnä naisten silmille:
Ja kerronpa – niin kuin se ketään kiinnostaisi [...]

Viimeistä kertaa “kylässä” oman kullan luona. Yritän ajatella, että alle kolmen viikon kuluttua tämä on minun kotini, mutta ajatus tuntuu vielä hurjan oudolta. Koti on Oulussa, repsahtaneen näköisessä luhtitalossa, pikkuisessa vuokrakaksiossa. Ei täällä. Vaan eiköhän tämä tästä, vähän kerrallaan. Helpottaakseni lähestyvää muuttoa väänsin oheisen listan…
Asioita, joita en jää kaipaamaan, jahka lähden Oulusta:
- naapurissa örveltävät teekkarit [...]

…olen päivittänyt tavaralistaa.

Päätin tänään pitää uusille hiirivauvoilleni pallitarkastuksen, sillä eläinkaupassa ei uskallettu olla sataprosenttisen varmoja siitä, että molemmat ovat tyttöjä. Hännäntyvestä kiinni, Naksu ylös häkistä kämmenelle ja varovainen katse hiirulaisen peräpäähän.
Ensimmäiseksi suuri hämmennys: mitä minä parhaillaan katson? Mitä täällä pitäisi näkyä? Mikä reikä tuo on? Seuraavaksi kauhistus: mitä nuo pikkuiset kohoumat ovat? Ovatko ne kivekset? Ystävät [...]

…tappelu on vihdoin ohi. Sopu saatiin aikaan mitä melkoisimmalla työllä, mutta pääasia on, että pureminen ja takaa-ajaminen loppui.
Yhden aikaan alkoi tulla epätoivoinen olo. Tappelu vain jatkui, sovusta ei ollut tietoakaan. Pikkuiset kyhjöttivät kylki kyljessä pesämökin katolla, sillä se oli ainoa paikka, mihin muut eivät kovin helposti yltäneet ja missä siis sai olla turvassa puremilta. Pesämökkiin [...]

Niinhän siinä kävi, että minä löysin itseni eläinkaupasta, jossa päästelin ihastuneita “awww”-äännähdyksiä erään laatikon äärellä. Ja kotiin palasin näiden kahden hiirivauvan kanssa. Tummempi sai nimekseen Naksu ja vaaleampi Nekku.

Kaikki olisi lähestulkoon täydellistä, mikäli kolme aikuista hiirulaistani eivät olisi suuttuneet perinpohjaisesti uusista tulokkaista. Häkistä on koko illan kuulunut sydäntäsärkeviä vinkaisuja ja hillittöntä takaa-ajon aiheuttamaa rapinaa. Toivottavasti [...]

Eroamisesta on tullut helpompaa nyt kun muuttopäätös on tehty. Kun Janne eilen lähti lentokentälle, minä tulin takaisin sisälle ja aloin touhuta omiani sen sijaan, että olisin itkenyt silmät päästäni kuten yleensä. Vaikka huonolla tuurilla seuraavaan tapaamiseen olisikin kaksi viikkoa aikaa, ei odotus tunnu enää yhtä kestämättömältä kuin ennen. Ihanaa.
Tänään tuntuu, että verenpaineeni on jo valmiiksi [...]