Aamulla havahdun kevyestä unestani siihen, että jotain pehmeää putoaa jalalleni ja kimpoaa siitä lattialle. Silmiä avaamattakin tiedän, mikä se on, mutta teeskentelen nukkuvaa. Hetken päästä pieni ääni sanoo haikeasti “pupu?”.
Kun en reagoi, kuuluu hetken kuluttua “äi-ti!” ja hellyn avaamaan silmäni. Puolitoistavuotias seisoo pinnasängyssään ja kurkistelee sen reunan yli äitiä ja lattialla lojuvaa nuhruista pehmopupuaan.
Osaan kuvitella [...]

Tässähän on tainnut jäädä kertomatta jotain olennaista.
Kahdeksan viikkoa pahoinvointia, sitten pari mukavaa viikkoa ja nyt sitten ne viikot, kun maha kipuilee miten sattuu ja milloin mistäkin kohtaa.
Vaan jos projekti Toisto menee hyvin, meidän perheemme kasvaa joulukuussa, ja Punni Ensimmäinen Pieni saa pienen siskon tai veljen.

On aina vastenmielistä, kun lasta kohdellaan väärin. Varsinkin itse äidiksi tultuani olen alkanut kokea suoranaista pahoinvointia nähdessäni rikossarjoissa pedofiilejä tai lukiessani lasten pahoinpitelystä.
Lastaan voi kohdella kaltoin monin eri tavoin. Luin (ja näin) juuri, että Suri Cruise, kolme vuotta, käyttää korkokenkiä. Lisäksi neidin päivät on buukattu täyteen vanhempien toimesta: ranskan ja espanjanopiskelua, nykytanssia, balettia, steppitunteja… seuraavaksi [...]

Poikanen rakastaa musiikkia. Naama leviää hymyyn, kun joku laulaa – oli se sitten äiti, isä tai joku hieman taitavampi yksilö. I-ha-haa saa koko pojan pomppimaan äidin sylissä.
Olen alkanut varovasti jalostaa pojan musiikkimakua mielenterveyteni kannalta mielekkäämpään suuntaan. Lastenlaulut aiheuttavat nimittäin järkyttäviä korvamatoja, joista ei pääse eroon millään. Osaan Putte-possun nimipäivän jo etu- ja takaperin vaikka unissani, [...]

Noin kello yhdeksältä aamulla jälkikasvu istui pyjama päällä uudessa syöttötuolissaan ja äiti yritti epätoivoisesti lusikoida aamupuuroa pienen miehen suuhun. “Söisit nyt,” puuskahti turhautunut äiti. Poika katsoi ulos ikkunasta, silmät ymmyrkäisinä, suukin oli jäänyt ihmetyksestä raolleen.
—
Ja mitä siellä ulkona oli? Ei yhtään mitään. Siellä olivat samat männyt kuin jokaisena aamuna, jonka olen tässä asunnossa asunut. [...]

Jos minä jotakin jaksan ihmetellä (välillä huvittuneena, välillä ärsyyntyneenä), niin monien raskausblogien sivuilta luettavaa ehdottomuutta. Monilla esikoistaan odottavilla on kovin varmat mielipiteet kaikesta, mitä aikovat tai ehdottomasti eivät aio synnytyksensä / lapsensa / imetyksensä / jne. suhteen tehdä. Se ei ilmeisesti ole vitsi, että vielä toistaiseksi lapsettomat tuntuvat usein tietävän parhaiten, miten mikäkin asia tulisi [...]

Viime yönä oli totisesti mielenterveys koetuksella. Pikku-ukko ei suostunut rauhoittumaan oikein mihinkään, vaan vietti merkittävän osan yöstään syöden, ähkien, potkien ja huitoen. Ja koska syönnin jälkeen ei millään suostuttu röyhtäisemään, kiemurreltiin hieman myöhemmin sitten myös vatsavaivojen vuoksi.
Mutta ei siinä kaikki.
Pahempaa oli se, että koko hemmetin yön päässäni soi sama lyhyt laulunpätkä. Uudestaan ja uudestaan Rauno [...]

“Minusta ei ainakaan tule yhtä niistä kulahtaneissa verkkareissa kulkevista kotiäideistä, joiden elämään ei mahdu mitään muuta kuin vauva.”
Tuohon ajatukseen ja asenteeseen olen törmännyt niin netin syövereissä kuin naistenlehtien mielipidekirjoituksissakin. Äitiyteen tuntuu liittyvän ihan tolkuton määrä asioita, joista saa riidan aikaiseksi. Nopeasti työelämään siirtyviä äitejä paheksutaan, kotona monta vuotta lasten kanssa viihtyviä äitejä säälitellään, taaperoikäistä imettävää [...]

Kun toimme vauvan sairaalasta kotiin, se nukkui kiltisti omassa sängyssään syöttöjen välit.
Kului vähän aikaa, ja oma sänky alkoi aiheuttaa kitinää. Päädyimme ottamaan pojan viereemme sänkyyn syöttöjen helpottamiseksi. Syötön jälkeen poika nostettiin omaan sänkyyn – tai ainakin yritettiin.
Kului taas vähän aikaa, eikä poika suostunut yöllä enää nukkumaan omassa sängyssään, vaan piti saada olla äidin (ja tissin [...]

Maksoin juuri laskujani, kun asunnossa on rauhallista natiaisen nukkuessa parvekkeella. Tajusin hieman hämmentyneenä, että vaikka äitiyspäivärahani ei todellakaan ole erityisen hyvä, tunnen itseni ainakin vielä näin korotetun äp-rahan aikaan hitusen varakkaammaksi (tai ehkä pitäisi sanoa vähemmän persaukiseksi) kuin ennen.
Siihen on toki hyvä selitys: vauva pitää minut melko tiiviisti kotosalla, eikä rahaa siis yksinkertaisesti tule käytettyä [...]