Luokat

Arkistot

Etsi merkinnöistä


elokuu 2017
ma ti ke to pe la su
« maalis    
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031  

5 uusinta kommenttia

Meta

  • Popular Tags


  • Pieniä ihmeitä

    Noin kello yhdeksältä aamulla jälkikasvu istui pyjama päällä uudessa syöttötuolissaan ja äiti yritti epätoivoisesti lusikoida aamupuuroa pienen miehen suuhun. ”Söisit nyt,” puuskahti turhautunut äiti. Poika katsoi ulos ikkunasta, silmät ymmyrkäisinä, suukin oli jäänyt ihmetyksestä raolleen.

    Ja mitä siellä ulkona oli? Ei yhtään mitään. Siellä olivat samat männyt kuin jokaisena aamuna, jonka olen tässä asunnossa asunut. Seitsemänkuisen silmin sen sijaan ulkona oli Ihme, jonka tuulessa huojuvilla oksilla aurinko leikitteli. Kun vähän tarkemmin katsoin, huomasin minäkin sen: kalliolla kasvavat männyt olivat tosiaan varsin kaunis näky aurinkoisena aamuna.

    Sepä onkin taas yksi verrattoman ihana asia äitiydessä, että pienen ihmisen silmät näkevät maailmassa paljon pieniä ihmeitä, joita äiti ei ilman lapsensa apua välttämättä huomaisi ihastella.

    Kommentteja: 2

     

    Kommentteja:

    Jani:
    23.9.2009, 13.22

    Se on toisaalta sääli kuinka tuo aistinelämyksien voimakkuus vaimenee iän myötä. Tässä yhtenä päivänä tuli mieleen sekin miten jossain hyvin varhaisessa lapsuudessa, josta ei mitään varsinaisesti muistoiksi nimitettävää jää jäljelle, syöpyy päähän verhojen ja muiden tekstiilien kuvioita, joidenkin lelujen värejä tai pintojen tuntua, hajuja. Jossain syvällä piilossa se vaikuttaa kaiken hiukankin samanlaisen aistimiseen vieläkin, mutta alkuperäisestä aistimuselämyksestä sellaisenaan saa kiinni vain välähdyksenomaisesti, jos sattuu näkemään valokuvia niiltä ajoilta tai koskettamaan tai haistamaan jotain hyvin samanlaista kuin silloin kauan sitten.

    Toisaalta on kuitenkin tietysti tarkoituksenmukaisella tavalla hyvä, ettei jokaisesta aistimuksesta, jonka ihminen vielä aikuisenakin kokee, synny tuollaista elämyshetkeä niin kuin ehkä ikkunasta ulos katselevalle pienelle pojalle tuossa syntyi. Eihän sitä ihminen joutaisi muuta tekemäänkään kuin töllistelemään ympärillä olevaa maailmaa suu ja silmät ymmyrkäisinä.

    Outi:
    24.9.2009, 17.59

    Jep jep. Saattaisi kieltämättä hankaloittaa ihan jokapäiväistä elämää se, jos joka puolella ympärillään näkisi hienoja asioita, jotka saavat pysähtymään ja mykistymään ihmetyksestä :D

    Mutta odotan innolla sitä aikaa, kun tuo poikanen osaa jo silmät loistaen osoittaa mulle harakkaa ja hihkua: ”äiti! tintu!” Minä voin sitten nyökytellä että niinpäs on, hieno lintu, vaikken ilman sitä hihkumista olisi koko siivekästä edes huomannut :)

    Jätä kommentti