Luokat

Arkistot

Etsi merkinnöistä


lokakuu 2017
ma ti ke to pe la su
« maalis    
 1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
3031  

5 uusinta kommenttia

Meta

  • Popular Tags


  • Minä en ainakaan…!

    Jos minä jotakin jaksan ihmetellä (välillä huvittuneena, välillä ärsyyntyneenä), niin monien raskausblogien sivuilta luettavaa ehdottomuutta. Monilla esikoistaan odottavilla on kovin varmat mielipiteet kaikesta, mitä aikovat tai ehdottomasti eivät aio synnytyksensä / lapsensa / imetyksensä / jne. suhteen tehdä. Se ei ilmeisesti ole vitsi, että vielä toistaiseksi lapsettomat tuntuvat usein tietävän parhaiten, miten mikäkin asia tulisi tehdä.

    ”Minä en ainakaan…

    – …ota mitään epiduraaleja tai pyydä muutakaan lääkkeellistä kivunlievitystä. En halua mitään ylimääräisiä aineita vauvaani. Minulla on sen verran korkea kipukynnys, että synnytän luomuna.” (Jep jep. Niinhän ne monet sanovat, ja niinpä vain suurin osa niistäkin itkee synnärillä itselleen sitä epiduraalia siitä korkeasta kipukynnyksestään huolimatta. Kas kun ne supistukset ovat monesti sitä luokkaa, että saat kertoa siihenastisen elämäsi pahimman kivun sadalla. Allekirjoittanut on päätynyt useamman kerran ensiapuun helvetin tuskissa sappikohtauksen vuoksi, ja silti se supistuskipu oli jotain Ihan Muuta…)

    – …osta lapselleni mitään kalliita lastenvaunuja. Kulkee se mukula halvemmissakin, ostan käytetyt kirpparilta. (Joo, osta vaan, onhan se toki halvempaa ja säästää ympäristöä ja niin edelleen. Mutta älä saakeli sitten valita, kun ne kirpparivaunut on niin raskaat työntää sohjossa tai kun ne on vaikea saada bussiin tai kun niitä ei saa taitettua kasaan riittävän pieneen tilaan tai kun ne päättävät hajota eikä takuusta ole tietoakaan…)

    – …osta lapselleni itse mitään söpöjä vauvanvaatteita, vaan käytän kaverilta / sukulaisilta saatuja.” (Ihan kaikin mokomin, mutta saatat huomata, että joskus on ihan kiva päästä itsekin valitsemaan vaatteita lapselleen, varsinkin kun sen vauvan synnyttyä sille on ihan oikeasti mukavaa hankkia juttuja…)

    – …täysimetä kuukausitolkulla. On mulla muutakin tekemistä kuin toimia meijerinä.” (Jos ”muu tekeminen” menee lapsesi ruokkimisen edelle tärkeysjärjestyksessä, niin miksi ylipäänsä olet raskaana? Ei ole pakko imettää, jos se aiheuttaa kohtuutonta stressiä tai jos se on muuten vaan pirun rankkaa tai ei luonnistu, mutta onpa kyllä paksua jos jo ennakkoasenne on sellainen, että on parempaakin tekemistä kuin imettää omaa lasta. Ja kannattaa pitää mielessä, ettei vauva välttämättä siedä korviketta, paitsi kalliita erityiskorvikkeita, jotka Kela korvaa vain lääkärin tekemän maitoaltistuksen jälkeen…)

    – …ikinä ruoki lastani korvikkeella vaan imetän. (Juu, jalo ajatus. Ja hyvä aikomus. Mutta ei kannata uhota etukäteen, koskaan ei tiedä, miten asiat menevät. Ehkä maitoa ei riitä, ehkä vauva ei osaa imeä, ehkä imetys on liian kivuliasta, liian väsyttävää, liian stressaavaa…?)

    – …imetä lastani missään kahvilassa tai muutenkaan julkisesti, kyllä kai sitä nyt sen verran osaa arvioida, milloin lapsella on nälkä, ettei siihen aikaan istu muiden mammojen kanssa kahvilassa.” (Warning: sharp learning curve ahead. Onko sitten kivempaa kuunnella nälkäänsä huutavaa lasta tai juosta kotiin takinliepeet liehuen? Se vauva kun ei tunne äidin aikatauluja, eikä osaa olla nälkäinen ainoastaan silloin, kun äidille sopii. Ja joka paikassa nyt ei vaan ole lastenhoitotilojakaan.)

    – …muutu homssuiseksi kotiäidiksi jolla on maitotahraiset vaatteet ja meikkaamaton naama.” (Kysyn uudestaan sitten kun univelkaa on niin paljon, että silmät verestävät väsymyksestä ja edes niihin maitotahraisiin vaatteisiin sonnustautuminen on saavutus sille päivälle…)

    – …muutu mammaksi, joka keskustelee toisten äitien kanssa vauvansa kakasta, niin kuin se olisi kovinkin tärkeä ja kiinnostava aihe.” (Taas: vannomatta paras. Eritteet nyt vain ovat keskeinen osa elämää vauvan syntymän jälkeen. Se kakka kertoo paljon vauvan hyvinvoinnista, puhumattakaan siitä, että se on melkeinpä ehtymätön huumorinlähde vauvaperheessä.)

    – …tuki kauppojen ja kahviloiden käytäviä vaunuilla niin etteivät normaalit ihmiset pääse kulkemaan.” (Ei kai niitä kukaan muukaan tarkoituksella tuki? Kyllä äidit yrittävät ne vaunut saada sijoitettua niin, etteivät ne olisi pahasti tiellä. Ja jos et aio omia vaunujasi kauppaan tai kahvilaan tuoda, niin toivottelen rattoisia kuukausia kotona – kaikki vauvat eivät viihdy kantoliinassa tai rintarepussa, ja tokko sitä kahdeksankiloista mukulaa kovin pitkään viitsii kaupoissa ihan vaan käsivarrellaankaan kantaa.)

    – …käytä vauvallani muuta kuin kestovaippoja.” (No kun olet saman päivän aikana vaihtanut jo neljä vaatekertaa, ja sinappia tursuaa vieläkin lisää, voi olla ihan helpotuskin, jos kaapissa on kaiken varalta myös kertakäyttövaippoja.)

    – …käytä vauvallani kestovaippoja! Hyi olkoon, ettäkö pesisin jotain kakkaisia vaippoja muun pyykin lisäksi?” (Kuten todettu, eritteet tulevat tutuiksi hyvin sukkelasti. Ja se vauva saa muutenkin aikaiseksi sen verran pyykkiä, että siinä sivussa pesee myös ne kestovaipat.)

    …ja niin edelleen. Olen kovin iloinen siitä, että vaikka olen kaikkien murehtijoiden kuningatar, osasin ottaa raskauden / synnytyksen / äitiyden alkutaipaleen sellaisena kuin ne tulivat, ilman sen suurempia ehdottomia etukäteispäätöksiä. Sorruin ainoastaan uhoamaan etukäteen, että lapselle hankitaan käytettynä kaikki, mikä suinkin löytyy, mutta niinpä vain tuotakin vauvaa on työnnetty tuliterissä Emmaljungan vaunuissa, ja mikäli se minusta on kiinni, se samainen ipana istuu kuukauden tai parin päästä tuliterässä Stokken Tripp Trappissa.

    Mutta sitä minä vaan, että eikö kuitenkin olisi helpompaa, kun suhtautuisi tilanteeseen avoimin mielin, ja tekisi niitä hienoja päätöksiä sitä mukaa, kun ne ovat ajankohtaisia? Ei ehkä sitten jälkikäteen niin harmittaisi / ahdistaisi / nolottaisi, kun asiat menivätkin ihan eri tavalla.

    Kommentteja: 26

     

    Kommentteja:

    Sari.:
    9.7.2009, 17.57

    Blogilistalta huomasin että blogiasi on päivitetty ja oli suorastaan PAKKO tulla lukemaan. Todella loistava postaus!

    ”vielä toistaiseksi lapsettomat tuntuvat usein tietävän parhaiten, miten mikäkin asia tulisi tehdä.”
    Erittäin hyvin kiteytetty! Noinhan se ”tuntuu” usein olevan!

    Kiitos. Nuista ”minä en sitten ikinä”-väittämistä ja omista kommenteistasi kirposi hyvät hihitykset :) Muistan joskus itsekin ajatelleeni, että ”minä en sitten koskaan muutu homssuiseksi kotiäidiksi jolla on maihtotahraiset vaatteet” ;D Juu, kyllä se järjetön univelka (muun hormonihörinän lomassa) pisti naisen ajattelemaan asioita ihan uudelta kantilta ;)

    Tutustun blogiin tarkemmin kunhan saan tuon pienen unten maille…

    Gwenael:
    9.7.2009, 19.19

    Aamen.

    Anna:
    9.7.2009, 21.42

    Oikea asenne sinulla.

    Itselläni ei vielä ole lapsia, toivottavasti joskus on. En kuitenkaan ymmärrä tuota raskaana olevien ja äitien tappelua siitä kuka on paras äiti tai kenestä tulee paras äiti/synnyttäjä. Kaikki ovat kuitenkin parhaita äitejä juuri sille omalle lapselleen. Eikö voisi keskittää voimavaransa siihen omaan lapseen/raskauteen/synnytykseen, eikä taistella muiden äitien kanssa ja vannoa/saarnata jotakin sellaista johon ei sitten ehkä kuitenkaan koskaan pysty. En voi kuin toivoa ettei raskaus joskus tulevaisuudessa sekoita minun pääkoppaani niin, että menen moiseen hömpötykseen mukaan :)

    Katri:
    9.7.2009, 23.01

    Hih! Hyviä kommentteja.

    Kukas julkimo se nyt uhosikaan lehdessä esikoista odottaessaan, kuinka vauva ei tule muuttamaan heidän elämää ja tekemisiään. Olisko se ollut se suomenruotsalainen Lotta? Elämä opettaa. Parhaita lapsenkasvattajia on aina ne, joilla lapsia ei ole.

    Birdy:
    10.7.2009, 13.14

    Lapsettomana ja Mammalahkolaisten kriitikkona pitää kommentoida sen verran, että Mammalahkolla vasta onkin käsitys siitä, miten homman pitää mennä, vaikka heillä ei ole käsitystä muusta kuin omasta (yleensä yhdestä) vekarastaan ja sen hoitamisesta. Lapsettomilla voi olla kokemusta ja käsitystä lapsista/vauvoista, vaikka eivät omia olisikaan.

    Itse olen miettinyt monasti, että JOS tuossa penska olisi, en haluaisi harjoittaa sellaista fanaattista päättömyyttä kuin mammalahkolaiset tapaavat tehdä (joiden mielestä lastensaanti on elämän ainoa päämäärä, lapsettomat ovat viallisia ja itsekkäitä ihmisiä, koko maailman pitäisi pyöriä heidän pilttinsä ja äitiytensä ympärillä). Äiti tai ei, muun maailman huomioimista on hyvä harrastaa ja opettaa se penskallekin.

    Siinä olen kovasti samaa mieltä, että raskaudesta, synnytyksestä ja alkuajasta on vaikea päättää mitään: asioiden kulku, kipu ja moni muu asia yllättävät taatusti. Nauroin vatsa kippurassa, kun tuttavani ilmoitti alkuraskaudellaan, että aikoo istua hevosen selässä (ratsastaja kun on) viimeistään 2 viikkoa synnytyksestä. Kyselin sitten jälkikäteen, että no mitenkäs meni. Tuttava punastui ja sanoi, että menihän siinä kaksi kuuta ennen kuin pystyi tikeiltään hevosen selkään kipuamaan.

    Eiköhän jokainen normaali ihminen sen tajua, että asiat järjestyvät vaikka eivät useinkaan sillä tavalla kuin olisi kuvitellut: suvaitsevaisuutta ja muutosten sietokykyä tarvitaan. Ihanaa kesää teille, terveisiä puoliskolle ja pojalle kans!

    Outi:
    10.7.2009, 13.25

    Pahus, tuo Katrin mainitsema ”vauva ei menoa hidasta, me elämme vauvan syntymän jälkeen niin kuin siihenkin asti – miksi kaiken muka pitäisi muuttua vauvan synnyttyä?” -uho unohtui listasta ;D

    Birdy, oikeastaan se on nimenomaan tuo kaikenlainen ehdottomuus, mikä minua ärsyttää (ja myös säälittää) – oli se keuhkoaja sitten vasta raskaana tai jo äiti. Julistetaan kivenkovaan, että pitää toimia tavalla X, vaikka olisi järkevintä kulloinkin mennä tilanteen mukaan avoimin mielin.

    Äitiyteen liittyy ihan hirveä määrä fanaattisuutta, se on huomattu moneen kertaan. Mulla ei ainakaan ole oikeastaan mitään käsitystä siitä, miten tässä pitäisi hommien sujua, mutta päivä kerrallaan tuon mukulan kanssa on selvitty jo melkein puoli vuotta :D Tunnen ainoastaan oman lapseni, en muita, joten paha tässä olisi mitään Pyhää Sanaa lastenhoidosta julistamaan – mitään muutahan en osaisi kertoa, kuin että mikä toimii meillä. ;)

    Ja kyllä – nimenomaan sitä suvaitsevaisuutta ja toisten huomioimista kaipaan minäkin.

    Inka:
    10.7.2009, 23.01

    Hienot kasvatunäkemykset karisevat viimeistään siinä vaiheessa, kun syntyy toinen lapsi. Kun ensimmäisen lapsen alkuajoista selvinnyt kunnialla, sitä kuvittelee, että toinen menee jo rutiinilla. Mutta se pahalainen vaatiikin omat temppunsa ja niksinsä.

    Kuka keksi antaa tenaville temperamentin?

    Kati:
    11.7.2009, 21.23

    Sinä olet idoli! :D Harmi että kotiäidillä on harvemmin aikaa blogata. ;)

    Anna:
    12.7.2009, 8.03

    Listaan olisi voinut lisätä vielä ”en anna tuttia” (vai oliko, en muista enää?) ja ”meillä ei nukuta perhepedissä”. Meillä jälkimmäiseen kompastuttiin, kun univelka alkoi kasvaa tarpeeksi suureksi ja lapsen omaan sänkyyn nostaminen jäi vain ja siinä vieressä tuhisi niin nätisti. Nykyään oma sänky on ihan ”out” vaikka ensimmäiset 9 kk siinä nukkuikin. Vaikka nukkuvana nostetaan omaan sänkyyn jo hetken päästä tarkistaa, että onko ketään vieressä ja jos ei niin herää. Tämä on varmaan peruja, kun on herännyt niin nostettu rinnalle syömään ja siihen nukahtanut turvalliseen syliin.

    Outi:
    12.7.2009, 11.17

    Hah! Tuo ”Meillähän ei sitten taatusti nukuta perhepedissä” olisi ehdottomasti myös pitänyt olla listassa :D Se on klassikko! Kuinka moni muka oikeasti etukäteen AIKOO nukkua perhepedissä? Suurin osa taitaa päätyä ratkaisuun ihan olosuhteiden pakosta. Mikään ei saa ihmistä perumaan aiempia päätöksiään yhtä tehokkaasti kuin kunnon univaje… :P

    Kati:
    12.7.2009, 12.29

    Ai niin, tämä vielä. ”Minä teen lapselleni kaikki soseruuat itse.” Just joo. Iltakymmeneltä silmät ristissä niinä harvoina hetkinä kun kakru on saatu nukkumaan edes tunniksi, edelleen eilisissä maitotahraisissa ryntteissä varmasti innolla keittelee ja soseuttaa pottua, maissia, bataattia, porkkanaa, jauhelihaa (joka haisee muuten karsealle!), kanaa… Itse totesin parhaimmaksi antaa homman olla kun Jätkä vain kaupan soseiden makuun pääsi. Enkä pode huonoa omaatuntoa! :D

    Outi:
    12.7.2009, 16.46

    Kati, joo, samaa sarjaa kuin että ”minä annan lapselleni vain luomuruokaa” tai ”minun vauvani ei taatusti syö mitään kaupan lisäainepöperöitä”… No, juuri eilen illalla kyllä tein bataattisosetta pakastimeen, mutta aion tasan tarkkaan kyllä käyttää myös kaupan soseita :P

    turisti:
    12.7.2009, 17.08

    Mä en tiedä miten vaikeaksi ihmiset kokee ton soseruokien valmistamisen itse, mutta mulle se ainakin ammattikokkina on vasemman käden homma, jota ei todellakaan tarvitse tehdä iltamyöhään silmät ristissä, vaan samalla kun laittaa ruuat itselle ja aviomiehelle. Kersa voi syödä samaa safkaa kuin mekin, ilman suolaa, tosin. Ja alkuun ilman lihaa. Ei tuota ongelmaa.

    Tietenkin jos ruokailu on lähinnä einesten varassa aikuisillakin, niin turha kai sitä kotikutoista apetta on kakarallekaan syöttää…

    Outi:
    12.7.2009, 18.06

    No ainakin kasvissoseet syntyvät suht kivuttomasti itse, mutta ei ne minusta ihan siinä samalla synny kuin muun perheen ruoka – tai ei meillä ainakaan, vaikkei meillä eineksiä syödäkään. Esimerkiksi näin kesällä me aikuiset syömme mielellämme uusia perunoita, joita ei vauvalle saa antaa, ja taas esimerkiksi keitetyt porkkanat ei meillä yleensä ole osa aikuisten ateriaa.

    Ja ainakin tässä vauvaperheessä on aika usein sellaisia päiviä, jolloin ruoanlaitto on melkoinen ponnistus ja silmät ovat ristissä, vaikkei edes ole iltamyöhä. Kaupan soseet helpottavat varmasti joissain tilanteissa arkea, ja pienen vauvan vanhemmuus on monesti sellaista, että kipeästi kaipaa jotain, mikä tekee päivästä hieman helpomman.

    Se, mikä helposti on normaalitilanteessa vasemman käden homma, ei välttämättä ole sitä itkuisen vauvan kanssa ja viikon univelkojen jälkeen :) Minä aion tehdä soseita sen verran itse kuin ehdin ja kykenen, mutta en kyllä aio tuntea huonoa omaatuntoa kaupan soseiden käyttämisestä (joskin olen niitä ihmisiä, jotka yleensä tutkivat tuoteselosteet ja valitsevat sen tuotteen, missä sisältö näyttää terveimmältä…).

    turisti:
    12.7.2009, 20.41

    No, meillä syödään hyvin pitkälle muutenkin sitä kamaa, mistä voi vauvalle laittaa oman osan sivuun soseutettavaksi. Bataattia, kesäkurpitsaa, perunoita (muitakin kuin uusia), porkkanaa, jne, jne. Aikuisten ruuat on meillä pakko tehdä alusta loppuun kuitenkin itse meidän molempien erikoisruokavalioiden takia, joten ruuanlaitolta ei tässä taloudessa tulla säästymään kuitenkaan.

    Ja tottahan se on joo, että monet asiat ovat hankalampia vauvan tai taaperon kanssa, mutta sekin mua vähän ihmetyttää, miten tosi monet äidit lähtevät aina liikkeelle lauseella ”pienen vauvan kanssa ei voi/ehdi/pysty/jaksa”.

    Miksi ihmeessä äidit eivät pikemminkin kannusta toisiaan jaksamaan/pystymään ja ehtimään, sen sijaan, että heti tullaan kertomaan mitä joku muka pystyy tai ei? Sitä mä en tajua.

    Mulle on ensimmäinen kakara tulossa, mutta mä olen joutunut olosuhteiden pakosta olemaan hyvin paljon kahdestaan pienten vauvojen ja taaperoiden kanssa ja kärsimään sitä univelkaakin ja siltikin olen pystynyt. Mistä joku siis voi tietää etukäteen mihin kukakin pystyy tai ei?

    Miksi äidin pahin vihollinen on aina toinen äiti? Miksei äidillä saa olla periaatteita ilman että muut äidit ovat kimpussa kuin hyeenalauma ja selittämässä, ettei se vaan toimi niin?

    Tätä mä en vaan tajua.

    Jotenkin tuntuu siltä, että varsinkin nykyään jokaisen mutsin pitäisi mahtua johonkin yhteen mammamafian hyväksymään muottiin ja kaikki siitä poikkeava on sitten vähintäänkin saatanasta ja pahaksi lapselle. Ihan kuin äidit olisivat joku homogeeninen ihmismassa.

    Ei kaupan soseiden käyttämisessä mitään vikaa ole. Nehän on oivia juurikin vaikka kiireessä tai reissunpäällä, kun ei omia soseita voi mukana kuljettaa.

    Sori kun mä avaudun tästä, mutta mua risoo aivan järkyttävän paljon tämä vallalla oleva asenneilmapiiri.

    Jatkan aiheesta omassa blogissani lähiaikoina.

    Outi:
    12.7.2009, 21.37

    Ö–hhh, toivottavasti et nyt ole ainakaan minua niputtamassa mihinkään mammamafiaan, koska minä en käsittääkseni mihinkään moiseen liigaan kuulu. Enkä tunne yhtäkään äitiä, joka kuuluisi. Tunnen vain fiksuja, kivoja äitejä, jotka kaikki hoitavat jälkikasvuaan niin kuin parhaimmaksi katsovat. Onkohan mulla jotenkin vinksahtanut tuttavapiiri?

    En minä ainakaan yritä niputtaa ketään mihinkään muottiin, totesin vain että en oikein käsitä ehdottomuutta. Kyllähän asioita saa suunnitella, en vain näe mitään järkeä sellaisessa ”minä en ainakaan” ja ”minä sitten taatusti” -vannomisessa, kun ei koskaan tiedä, miten asiat menevät.

    Esimerkiksi imetystukifoorumit ovat täynnä kirjoituksia äideiltä, jotka ovat suunnitelleet imetystaipaleensa jo valmiiksi ja huomaavat vasta vauvan ollessa maailmassa, että kas, eihän homma menekään ihan niin kuin kuvittelin. Ja se voi olla kova isku.

    Siksi minä kannatan sellaista tervehenkistä ”Katsotaan mitä tulee ja teen parhaani” -asennetta. Mutta tämä nyt tietysti on vain minun näkemykseni – ja tämä asenne on onneksi osoittautunut minulle itselleni toimivaksi.

    turisti:
    13.7.2009, 8.49

    Eieieieiei! En mä tästä sun kirjoituksesta tätä ärtymystä repinyt!

    Omat kokemukseni tämän raskauden aikana ovat olleet valitettavasti negatiivisia, mitä hyvin moneen äitiin tulee. Onneksi omassakin ystäväpiirissäni on kiihkoilematonta porukkaa. Lähinnä ongelma on muutamat ulkopuoliset, jotka kernaasti tuputtavat näkemystään ihan kysymättä.

    Janne:
    13.7.2009, 11.22

    ”Muutamat ulkopuoliset” = ”vallalla oleva asenneilmapiiri?”

    Eh?

    terhi:
    13.7.2009, 17.05

    Hesarissa oli vuosi-kaksi takaperin juttua kotitekoisten ja valmissoseiden eroista. Jutun mukaan ravitsemuksellisia eroja ei ole, jos vain ovat luomua molemmat. Siis kukaan ei ole oikeassa tässä :D?

    Minun listaani tulisi vielä sellainen kohta, että ennen ensimmäistä uhmaikää sitä vielä luuli tietävänsä kasvatuksestakin jotain (työskentelen alalla) :D. Ja täällä ilmoittautuu yksi hörhö, joka halusi perhepedin jo raskausaikana.

    Olen jostain ymmärtänyt, että kaikki terveet lapset viihtyvät liinassa, jos heidät on vain totutettu siihen syntymästään saakka? Minulla on vain kaksi liinakannettua lasta, joten ei hirveästi kokemusta löydy.
    Yksi liinailun este voi olla kipeät hartiat/selkä.

    Todennäköisesti ja toivottavasti pojun kasvaessa, tuo fanaattisuusilmapiiri helpottaa hitusen. Raskaus- ja pikkuvauva-aika on melkoista heräämistä monella tapaa, kyllähän se ymmärrettävästi aiheuttaa suuria tunteita ja niiden purkauksia.

    siina*k:
    13.7.2009, 21.44

    Taitanee olla niin, että esikoistaan odottavat on pahinta laatua… Ainakin oman kokemukseni perusteella. Kaveri alkoi odottamaan esikoistaan samaan aikaan kun minä kolmattani… Voi jee sitä juttua ja hössötystä! Nytkin sieltä satelee vähän väliä niiiin tietäväistä kommenttia kaikesta lapsiin liittyvästä.

    Joo, mut ekaa odottaessa ihmettelin, että miksi pitäisi suunnitella synnytyskin etukäteen, kun siitä ei ole etukäteen minkäänlaista kokemusta?! Tai imetyksestä?!

    Lapsetkin on kaikki niin yksilöitä ja omia persooniansa, että turha sitä on mitään suunnitella ehdottomasti. Hermothan siinä menis!

    Kannatan samaa asennetta ;) eli “Katsotaan mitä tulee ja teen parhaani”!

    Kati:
    13.7.2009, 22.51

    Turistille sen verran, että tuo minun kommenttini oli ”hieman” kärjistetty, ei sillä että olisin palkokasvia nekkuun vetänyt. ;) On sitä meilläkin keitelty lapselle ruokaa ihan oman ruuan ohessa ja vain lasta vartenkin. Totesinpahan vain jossain vaiheessa, että minulla oli parempaakin tekemistä kuin väsätä niitä soseita ja tunnustaudun henk. koht. einesten käyttäjäksikin. ;) Nyt kun saa hieman suolaa antaa, niin Jäppis syö osittain samaa ruokaa kuin mekin (itse alusta loppuun valmistettua :) ja enenevässä määrin sitä osuutta lisätään. Herää kyllä kysymys missä piireissä Sinä pyörit, kun vallalla on noin huono käsitys äideistä? Ihan harmittaa, kun ainakin omalla kohdalla olen saanut vain ja ainoastaan kannustusta omiin valintoihin, vaikka kaikki eivät tietenkään tee samalla tavalla. Toki on nämä tietyt vauvapalstat, joilla ei muuta saakaan kuin p**kaa niskaansa kun erehtyy suunsa avaamaan, mutta niiltä normaalilla älyllä varustettu ihminen tajuaa pian pysyä poissa ja etsiytyä paremmille foorumeille. Jään mielenkiinnolla odottamaan oman blogisi päivittymistä! :)

    Terveisin, Kaimasi.

    Rane:
    14.7.2009, 9.24

    Minä en ainakaan uskalla kommentoida mitään tähän asiaan, muuten saan mammojen vihat niskaani ;)

    Minnis:
    15.3.2010, 17.59

    Olen eri mieltä siitä, että lapsettomat ovat ”parhaita asiantuntijoita.” Kaikista pahimpia ovat olleet toiset äidit; he kun tietävät täsmälleen, miten äidin kuuluu milloinkin toimia. Kumma äitimyytti on edelleenkin tätä päivää, ou..

    Hohhoijaa:
    10.4.2010, 0.26

    Nyt täytyy kyllä antaa risuja, toivottoman huono postaus! Kirjoittajahan syyllistyy juuri samaan mistä kaikkia äitejä haukkuu eli syyllistää ja vittuilee siitä että joku on ETUKÄTEEN hieman miettinyt miten haluaisi omia asioitaan ja vauvaansa hoitaa. Mitä vikaa siinä on? Vauvanhoidossa on tuhat liikkuvaa osaa, joita ei tietenkään osaa etukäteen hoidella ennen kuin on kokemusta juuri siitä omasta lapsesta. Mutta kyllä olisi elämän alku vauvallakin hieman hankalaa jos ei mitään valmisteluja tekisi. En usko että yksikään esikoisen äiti on kiikussa niskastaan sen takia että joutui matkan varrella muuttamaan suunnitelmiaan. Mutta siitä minä sain ainakin raskausaikana tarpeekseni, etten voinut mistään mitään sanoa kun en ollut kokenut suurta äitiyttä. Jos esimerkiksi kerroin että haluan käyttää kestovaippoja, niin heti tuli vittuilua että yritänkö nyt syyllistää minua kuuntelevaa äitiä siitä että hän ei kestoja käytä. NOEN! Satuinpahan nyt vain avaamaan suuni minua kiinnostavasta asiasta, samalla tavalla olen kuunnellut ko. kaverin itkuja kun imetys ei onnistu jne. Aika ääliö olisin ollut jos olisin silloin alkanut ilkkua että ”kyllä olet aasi kun olet etukäteen EDES MIETTINYT mitään imetykseen liittyvää, kun ei sitä ikinä tiedä tuleeko maitoa/riittääkö sitä” ja lässynlässyn. Että herätys nyt Outi, suvaitsevaisuus oli sinun kirjoituksestasi kaukana vaikka itse sitä muilta peräänkuulutit.

    Outi:
    10.4.2010, 0.30

    Hohhoijaa ottaa nyt ihan rauhallisesti ja lukee kirjoitukseni – ja kommentit – uudelleen kaikessa rauhassa.

    Minä EN syyllistänyt tahi vittuillut, ainoastaan totesin, että ehdottomuudesta ei ole kauheasti hyötyä. Annoin kyllä mielestäni ihan selvästi ymmärtää, että suunnitelmia voi tehdä, mutta mitään absoluuttisia päätöksiä suuntaan tai toiseen ei todellakaan kannata vielä raskausvaiheessa tehdä, koska milloinkaan ei TIEDÄ, miten asiat tulevat menemään.

    Joskus lukutaito auttaa. :)

    Outi:
    10.4.2010, 0.32

    Kai Hohhoijaakin tajuaa, että esimerkiksi nämä kaksi ovat ihan eri asioita:

    1) Minä en ainakaan ota mitään epiduraalia, vaan synnytän luomuna!

    2) Minä toivon, että voin synnyttää luomuna ja että en tarvitse epiduraalia vaan kaikki sujuu hienosti ilmankin.

    Jos et näe noissa kahdessa mitään eroa, niin eipä ole ihme, että tajusit koko kirjoituksen noin pahasti pieleen.

    Jätä kommentti