Pian jää viimainen pääkaupunkiseutu taakse, kun meikäläinen porhaltaa (eli kolkuttelee verkkaisesti, luultavasti aikataulusta jäljessä) kiskoja pitkin Lappiin. Edessä on kahdeksan päivää äidin lihapatojen äärellä (kaalikeitollahan tuo jo uhkaili), lomailua ja rentoutumista (kuitenkin nakitetaan joulunvalmisteluun, siivoukseen sun muuhun) poissa tietokoneen ääreltä (tokihan kannettava tulee mukaan, samoin wlan-tukiasema).
Tämän pienen talviloman ainoa huono puoli on se, että Janne [...]

Minusta on jotenkin noloa, että nyt kun päivitän säännöllisesti (hei, eilinen merkinnän puuttuminen ei johtunut minusta vaan nettiyhteyden katkeamisesta!), tilaajamäärä vähenee tasaisesti. Tämän marraskuun blogirupeaman aikana on kadonnut jo kuusi tilaajaa. Se tilaajamäärä ei minua sinänsä huoleta, mutta jollain tasolla on tietysti vähän noloa tajuta kirjoittavansa nyt niin tylsiä juttuja, että tilaaja toisensa jälkeen lähtee [...]

Tulipa mieleeni! Kun meillä on yleensä puhuttu tuttavallisesti puolukkapäivistä tai sanottu karusti notta perse valuu, niin Jannepa keksi uuden hyvän eufemismin tokaistessaan tässä männä päivänä, että “ai että hullut päivät alakerran stokkalla”.
Minulla on kyllä nokkela mies.
Iih! Minun aviomieheni. Rakastusmaximus!

Minä en koskaan bongaa julkkiksia – en turhia enkä vähemmän turhia. Joko en yksinkertaisesti tunnista ihmisiä tai sitten en huomaa. Luultavasti yleensä jälkimmäistä. Pääkaupunkiseudulla jo toistakymmentä vuotta asunut ystäväni on kaupungilla kulkiessamme ehtinyt osoittaa minulle vuosien varrella monta julkkista: Katri Helenan, Mette Mannosen, BB-Pertun (vai mikä se taas olikin), Matti Vanhasen… Markus Kajo on neuvonut [...]

En ehtinyt tehdä puoltakaan siitä, mitä olin ajatellut tekeväni tänä viikonloppuna, mutta ehdin tehdä paljon sellaista, mitä en ollut suunnitellut tekeväni. Tapasin Jannen perhettä, vietin hyvää parisuhdeaikaa, aloitin joulukorttien tekemisen, söin erinomaista ruokaa… ja ihan näillä minuuteilla otan viimeiset antibioottini!
Kelpo viikonloppu, siis. Vielä kun jaksaisi paiskia töitä viisi päivää, että sen jälkeen voisi hyvällä omallatunnolla [...]

Ex soitti eilen, koska oli erään ihmisen puhelinnumeroa vailla. En edes muista, milloin olisin viimeksi puhunut hänen kanssaan puhelimessa – siitä on ainakin vuosi, ellei enemmänkin. Oli ihan mukavaa jutella pitkästä aikaa hänen kanssaan, mutta oli jotenkin hämmentävää tajuta, että se oli kuin ihan vain jonkun tutun kanssa juttelua. Ei tuntunut mitenkään siltä, että olisi [...]

Voi rähmä. Nyt se putki sitten katkesi. Olin jo sängyssä tyytyväisenä lukemassa Minette Waltersia, kun kauhukseni tajusin unohtaneeni blogata. Pahus.
No, 22 päivää peräkkäin oli ihan kelpo saavutus.

Keskustelin kylpyhuoneen kanssa vakavasti, ja tulimme siihen tulokseen, että voisimme ehkä sittenkin viettää vähän aikaa erossa toisistamme. Pääsin kuin pääsinkin siis tänään käymään helmihullujen kuukausittaisessa tapaamisessa sen sijaan, että olisin koko päivän lähetellyt kiireellisiä faxeja Johannesburgiin.
Onneksi.
Jos minun pääni jotain on viime aikoina tarvinnut kipeästi, niin ihmisten tapaamista. Mikään ei auta yhtä tehokkaasti angstipeikon kukistamisessa kuin [...]

Olen elämäni aikana syönyt hyvin vähän antibiootteja. Ollessani viisitoista sain angiinan ja penisilliinikuurin. Yliopistossa opiskellessani söin antibioottikuurin tulehtuneen viisaudenhampaan vuoksi, ja puolitoista vuotta sitten hammaslääkärini määräsi minulle antibioottikuurin ikenieni vuoksi.
Tällä hetkellä on siis menossa elämäni neljäs kuuri – tai oikeastaan neljäs ja viides, koska syön kahta eri antibioottia. Ymmärrän olleeni pahuksen onnekas tähän asti, kun [...]

Mini oli utelias, vilkas ja rohkea hiiri. Se juoksi väsymättä juoksupyörässä ja sen pieni värisevä kuono ilmestyi aina ensimmäisenä pesäkopin ovelle, kun terraarion kansi avattiin.
Sitä on ikävä jo nyt.