Eilen soi ovikello. Oven takana oli alakerran isäntä taaperon kera. Pyysi heidän luokseen syömään, kun oli tietoinen pahasta olostani ja siitä, että ruokaa on hankalaa saada alas. Tuli kyyneleet silmiin. Kiitos, rakkaat ystävät.
Tänään itkin lääkärille, vaikka kuinka olin aikonut muuta.
Stockalla sain tosi ystävällistä ja hymyilevää palvelua. Alkoi itkettää.
Näin sydämenmuotoisia piparkakkuja, jotka saivat miettimään, miten mahdottoman [...]

Löydettiinpä sitten kasvain toisen hiiren vatsasta.
No, meneepä kaikki paska samoilla itkuilla.

“No mun ehdotus ois, että katottais vielä jonnekin ensi viikkoon, että miltä sitten näyttää. Jos mä soittaisin sulle torstaina?”
Vaikka pää ymmärtää lääkärin kannan, tuli tuosta kommentista lähinnä kauhu: ensi viikon torstaihin on yli kahdeksan päivää. Kahdeksan päivää tällaista ahdistusta kuulostaa ihan käsittämättömältä rangaistukselta.
Ja pää ymmärtää kyllä ihan hyvin, että varsinaisesti tässä ei ole mitään hätää. [...]

Kyllä taas elämä kohtelee silkkihansikkailla. Eipä tarvinnut kovin pitkään iloita siitä, että menee edes suhteellisen hyvin (vaikka persaukinen onkin), kun vanhat haamut päättivät palata elämään.
Ahdistaa niin että pää repeää. Viides päivä peräkkäin, ja tasaisesti pahenee.
Nyt ei, vittu, naurata.
Iltapäivällä lääkäriin, vaan tokkopa tuo muuta kuin nyökyttelee ja työntää reseptin käteen.
Saa tarjota hyviä vinkkejä, jos on kokenut [...]

Janne: “Aww, mä olen kateellinen, se [life between the shoeboxes] asuu Australiassa. Siellä on lämmintä.”
minä: “Täällä on jotain paljon parempaa: Outi.”
Janne: “Nii… mut siellä on lämmintä ja ihanaa.”
minä: “Siellä on käärmeitä, hämähäkkejä ja meduusoja.”
Janne: “Siellä on tosi kaunista, kato nyt!” (näyttää valokuvaa)
minä: “On täälläkin kaunista! Täällä on vain eri tavalla kaunista!”
Eikö muka ole?

Kauan se kesti, mutta kaikkien muiden bloggaajien luona vierailtuaan se on nyt vihdoin myös täällä.
Flunssa.
Miten voi yhteen päähän mahtua näin paljon räkää? Mitään ei jaksaisi tehdä köhimisen ja niiskuttamisen lisäksi, mutta kaikeksi onneksi televisiosta tulee hyvä elokuva. Sen katseleminen ei vaadi ponnisteluja – riittää, kun makaan sohvalla reporankana.

Kun eilen kävimme syömässä japanilaisessa ravintolassa, saimme laskun yhteydessä Marianne-karkit. Velipoika ei kuitenkaan syönyt omaansa, vaan työnsi sen taskuunsa.
Tänä iltana lankasin peilin edessä hammasvälejäni, kun samainen veli tuli sen karkin kanssa vessaan ja pisti sen peilikaappiin meikkieni viereen. “Mä laitan tän karkin tänne niin sitten jonain päivänä kun sä rupeat pahantuulisena meikkamaan sä löydät sen [...]

Oikeusministeri Leena Luhtanen (sd) ei yllättynyt IS-Gallupin tuloksesta, jonka mukaan lähes kolmannes suomalaisista hyväksyisi kuolemantuomion. – – – Luhtanen muistuttaa, että rangaistusasteikkoa on Suomessa kiristetty.
- Ihmisillä ei ole ehkä käsitystä missä mennään. Meillä tuomittiin viime vuonna eniten elinkautisia sitten 30-luvun. Rangaistukset eivät ole lepsuja. (Ilta-Sanomat 20. 11. 2006)
Hetkinen. Eihän tästä Janin kirjoituksesta ole kuin neljä [...]

Ennen kuin ainailona bloggasi aiheesta, en ollut koko tuotteesta kuullutkaan. Sen jälkeen olen törmännyt nimeen satunnaisissa yhteyksissä toistuvasti. Ylistystä on saanut lukea niin naistenlehdistä kuin blogeistakin.
Ja kun sitä nyt näkyi olevan tarjolla melkeinpä lähikaupassa, niin eihän minulla ollut enää syytä olla ostamatta. Mitenkähän nämä säilyisivät avaamatta lauantaihin asti?

Tulipa tässä eilen mieleen, että talvipukeutumiseenkin tavallaan pätee tuo vanha kunnon “Saavutetuista eduista ei luovuta” -periaate. Kun neljä viikkoa sitten lämpömittari näytti kuusi astetta lämmintä, ulos lähdettiin tyynesti nahkatakissa ja syyskengissä. Kun pari viikkoa myöhemmin tuli lunta ja pari astetta pakkasta, siirryin talvikenkiin, puin nahkatakin alle villapuseron ja otin pipon ja hanskat käyttöön.
Nyt ulkona on [...]