Luokat

Arkistot

Etsi merkinnöistä


helmikuu 2018
ma ti ke to pe la su
« maalis    
 1234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728  

5 uusinta kommenttia

Meta

  • Popular Tags


  • Silkkihanskat

    Kyllä taas elämä kohtelee silkkihansikkailla. Eipä tarvinnut kovin pitkään iloita siitä, että menee edes suhteellisen hyvin (vaikka persaukinen onkin), kun vanhat haamut päättivät palata elämään.

    Ahdistaa niin että pää repeää. Viides päivä peräkkäin, ja tasaisesti pahenee.
    Nyt ei, vittu, naurata.
    Iltapäivällä lääkäriin, vaan tokkopa tuo muuta kuin nyökyttelee ja työntää reseptin käteen.

    Saa tarjota hyviä vinkkejä, jos on kokenut saman.
    Kiitos.

    Kommentteja: 5

     

    Kommentteja:

    Katja:
    28.11.2006, 19.14

    Olen kokenut saman ja en voi muuta sanoa kuin että kovasti tsemppiä. Ja muista mitä sulle sanoin kun nähtiin; pystyt mihin vaan.

    Taika:
    29.11.2006, 8.42

    En tiedä olenko käynyt läpi samaa, mutta ahdistus (ja rusentava ahdistus) on aika tuttua. Ei auta kuin yrittää hengittää rauhassa. Sitten soittaa ystävälle ja jakaa. Sitten hakea apua lääkäristä (mikä sulla näyttää jo olevan varsin hyvin reilassa). Ja sitten ei auta kuin käydä koko ahdistus läpi: toisaalta ympäröidä fyysinen olentonsa kaikella hyvin miellyttävällä (suosin itse teetä, suklaata, mutanaamioita ja lämmintä sänkyä; pitkiä kävelyitä jos jaksaa, kuumia suihkuja jos ei), ja toisaalta pääparalle vuoroin vapaata (kirjoja joissa kaikki ratkeaa ja selviää lopussa, käsitöitä) ja toisaalta ahdistuksen pohtimista, sen syiden tiedostamista ja niiden relevanttiuden arvioimista tässä päivässä aina kun tuntuu siltä että jaksaa ja uskaltaa.

    Surut pitää surra pois, ei ne muuten häviä. Ja ahdistuksen ilmaantuminen merkitsee lähinnä sitä, että nyt olisi aika ja tarve, sekä myös kykyä ja henkistä kapasiteettia siihen läpikäymiseen. Ihminen on siitä fiksu laite, että sen pääasiallinen tarkoitus on pitää itsensä hengissä ja siksi se lykkää noita vanhoja haamuja silloin, kun niitä pystyy ottamaan vastaan ja käsittelemään, vaikka siltä ei välttämättä itsestä tunnu kriisin keskellä. Sanoo terapeuttini, joka on valtavan hieno ihminen.

    Voimia!

    Taika:
    29.11.2006, 8.49

    Unohtui edellisestä. Jos suinkaan jaksaa lähteä kotoaan (mikä yleensä on vain hyväksi, mutta silti ei aina jaksa), taide- tai historiamuseovierailut ovat ainakin omasta mielestäni hurjan seesteyttäviä. Taidegallerioissa käyminen ei edes maksa mitään. Viskaa meilillä, jos et kehtaa yksin lähtä.

    Outi:
    29.11.2006, 12.58

    Oikeastaan termi ”vanhat haamut” oli varmaan väärä… tarkoitin sillä lähinnä samanlaista ahdistusta, jonka olen kerran jo joutunut kokemaan. Juuri nyt on inhottavaa, kun en alkuunkaan ymmärrä, miksi tältä tuntuu: kaikki on hyvin (mitä nyt raha- ja työpula vaivaa), en ole ollut mielestäni mitenkään erityisen alakuloinen tai mitään… yhtäkkiä vain iski ahdistus, joka kaikesta päätellen ei halua lähteä pois.

    Hajoan.

    Heidi:
    3.12.2006, 0.04

    Mulla diagnosoitiin vaikea masennus yli vuosi sitten. Vuoteen on mahtunut niin hyviä kuin huonompiakin ajan jaksoja. Nyt on menossa jälleen yksi niistä huonommista jaksoista, jolloin tunteeni käyvät koko ajan ylikierroksilla. Saatan samaan aikaan olla äärettömän itkuherkkä, surullinen, katkera, hermostunut ja kuitenkin kiitollinen. Oma nimitykseni masennukselle on ”surua ilman syytä”, sillä usein en tiedä itsekään, mikä laukaisee nämä vaikeammat kaudet.

    Tällä hetkellä ymmärrän hyvinkin mistä puhut. Paras lääke itselleni huonoina kausina on ottaa runsaasti aikaa pois velvollisuuksista, levätä kunnolla, itkeä, kiukutella, hakata tyynyä, palata hyvien ystävien tai muiden rakkaiden ihmisten pariin. Ja hiljalleen palauttaa velvollisuudetkin elämään, mikäli olo on yhtään kohentunut.

    Jätä kommentti