Luokat

Arkistot

Etsi merkinnöistä


elokuu 2005
ma ti ke to pe la su
« heinä   syys »
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
293031  

5 uusinta kommenttia

Meta

  • Popular Tags


  • elokuun 2005 merkinnät


    Sanaärtymystä

    Minä haluaisin kieltää niin mainosmiehiltä kuin lähes kaikilta televisio- ja radiojuontajilta ja -toimittajilta kaksi sanaa johdannaisineen: Legenda ja klassikko. Toki täällä Naamioiden takana tiedostetaan, että maailmassa on paljon tärkeämpiäkin epäkohtia kuin kahden sanan jatkuva väärinkäyttö, mutta hyvä isä, miten tämä pieni asia voi minua kyllästyttää. klassik|ko 1. klassiseksi vakiintunut (taide)teos. Rio Bravo, lännenelokuvien k. 2. […]

    Kommentteja: 9

    AAAaaaarrgghhh.

    Kävin kaupassa ja ostin herkkuja. Päätin tehdä ruokaa, josta Janne pitää kovasti. Ostin jopa kaksi pullaa, vaikka meidän pitäisi olla dieetillä – ajattelin, että kaiken tämän ikävöinnin jälkeen hemmottelen sekä miestäni että itseäni tänään. Lentokoneen laskeutumisen aikana käydään seuraava tekstiviestien vaihto: ”Jee, perillä ollaan!” ”Kauanko sulla vielä menee? Joko alan laittaa ruokaa?” ”42 minuuttia. Olen […]

    Kommentteja: 4

    Hakuja

    Päätin pitkästä aikaa vilkaista, millaisia hakusanoja käyttäen tänne Naamioiden taakse on löydetty. Tässäpä listan parhaimmistoa: – turvonneet silmät (Kokeile teepusseja.) – arvaa kuinka monta (…mitä?) – korkeampi pöytä – syvälle sydämeen sattuu (Se on kurjaa – saat sympatiani. Onneksi täällä meillä ei satu enää.) – suukottelu (Pitääkö sitäkin etsiä googlesta?) – speden rautakauppa – elokuu […]

    Kommentteja: 2

    Merkitykselliset muistot

    Dire Straitsin Romeo and Juliet sai minut ajattelemaan entistä miestäni. Ei siksi, että vertaisin surkeasti päättynyttä suhdettamme tuohon kuuluisaan rakkaustarinaan, vaan koska kappale toi mieleeni taannoisen automatkan. Tajusin yllättyneenä, että laulu teki minut surulliseksi. Istuin ja maistelin tunnetta hieman hämmentyneenä. Minut yllätti se, että menneisyys kaikesta huolimatta tekee joskus vieläkin kipeää, vaikka siitä kaikesta on […]

    Kommentteja: 0

    Viikonloppusinkku

    Äiti on junassa matkalla takaisin kotiin, eikä Janne palaa ennen maanantai-iltaa. Edessä on siis yksinäinen, ”vapaa” viikonloppu, jonka voi käyttää ihan mihin haluaa. Jos olisin tavallinen vähän alle kolmikymppinen nainen, soittelisin tyttöystävilleni ja me viettäisimme tyttöjen illan elokuvien parissa ja hyvässä seurassa. Tai ehkä me lähtisimme kaupungille muutamalle siiderille ja tanssisimme yökerhossa. Bileviikonlopun sijasta minä […]

    Kommentteja: 2

    Pahantuulinen eukko

    Varpaan violetti väri alkaa olla haalistunut, joten oli tietysti aika teloa jalka uudelleen. Vuodesohvan alla normaalisti majaileva metallinen tanssialusta oli onnistunut työntämään kulmansa sohvan alta pois, ja tottahan minä löin siihen paljaan jalkani. Jalkapohjaan (jalan ulkoreunaan) tuli oikein kunnon palkeenkieli ja veri tirisi. Äiti paikkasi jalan tiiviillä rakko(tms.)laastarilla, ja nyt toivotaan, että palkeenkieli suvaitsee kasvaa […]

    Kommentteja: 2

    Kulttuuripitoinen päivä

    Se mykisti jo kauempaa nähtynä. Kävelin lähemmäs ja tuijotin. Noin suuriko se oikeasti on? Olin nähnyt lukuisia kuvia, mutta en ollut osannut odottaa niin vaikuttavaa näkyä. Gallen-Kallelan Aino-triptyykki sai minut lähes hengästymään. En ollut koskaan aiemmin nähnyt yhtään aitoa kuuluisaa taideteosta, joten tämänpäiväinen käynti Ateneumissa oli todella hieno kokemus. Näin monia maalauksia, jotka tähän asti […]

    Kommentteja: 3

    Levottomuutta

    Olo on jotenkin oudon levoton. Viime yön unissa oli taas kerran karhuja, joskaan pelottavuus ei ollut tällä kertaa asteikon yläpäästä – onneksi. Yhtä kaikki se mietityttää. Tämä taisi olla kolmas kerta muutaman viikon aikana, enkä keksi mitään kovin selvää syytä noille unille. Viikonloppu oli mukava. Lauantaina saapui päiväksi kyläilemään kaveri Oulusta, sunnuntaiaamuna puolestaan poimin asemalta […]

    Kommentteja: 4

    Piti bloggaamani…

    …monestakin asiasta, mutta ei pysty kykenemään. Väsyttää silmittömästi, ja huomisaamuna on tiedossa vielä varhaisempi herätys kuin tänä aamuna. Surkea ikävä Jannea, vaikka on kulunut vasta vuorokausi. Onneksi on unipaita.

    Kommentteja: 0

    Taas yksin

    Uskallapas itkeä. Mutta kun… Onhan se ennenkin reissuun lähtenyt! Puolitoista viikkoa! Entä sitten? Et sinä siihen kuole. *niiskutusta* No tuo on kyllä jo aika kornia. Mutta kun on jo nyt ikäväähäääääääääää… *Huoh*

    Kommentteja: 4