Myöhään eilen illalla syötin vauvaa sängyssä. Janne katseli meitä pojan toiselta puolelta ja huokasi:
“Näin me vähän kerrallaan ajaudutaan erilleen. Ensin loppuu alasti nukkuminen*, sen jälkeen meillä on kohta jo erilliset peitot**. Pian me nukutaan eri sängyissä ja sitten eri huoneissa. Ja ennen kuin huomaatkaan, me asutaan valtavan kartanon eri siivissä ja keskustellaan lähettämällä pieniä paperilappuja [...]

Blogiani aktiivisesti seuraavat muistanevat ehkä, että tässä taannoin Janne kutsui minua pulleaksi delfiiniksi kun olin huokaissut vatsani koosta: “kunhan et sitten sano mua karmeaksi valaaksi kymmenen viikon päästä”.
Tuosta on päivää vaille tasan kymmenen viikkoa.
Tänään istuin sängyssä pelkissä alushousuissa ja rintsikoissa, koivet levällään, pullea raskausmaha koipien välissä. Luultavasti myös puhisin. Janne käveli huoneeseen ja alkoi hihittää. [...]

Päivät vähenevät. Se pitäisi huomata peiliin katsoessaankin, tai kun hieman yli kilometrin kävelyyn kuluu melkein 25 minuuttia, mutta silti vähän väliä tuntuu siltä, että joku käy salaa varastamassa päiviä. Vastahan niitä vielä oli tasan sata jäljellä, ja nyt enää 77!
Meillä ei todellakaan ole valmista vauvan tulolle. Kauhistuttaa ajatellakin, että mitä enemmän päiviä kuluu, sitä vähemmän [...]

Onpas kertakaikkisen mukava viikko takana. Kun viime viikon paiskin niska limassa töitä, kesti tällä viikolla viettää aikaa äidin kanssa kaupoissa ja näyttelyissä kierrellen. Ihanaa! Ja kun nyt viikonloppuna sai tavata vielä appivanhemmatkin, niin mikäs tässä on ollessa.
Tänään kävimme sateesta huolimatta kaivelemassa esiin yhden geokätkön ja sen jälkeen Janne kokkasi aivan taivaallisen aterian jälkiruokineen; ilta puolestaan [...]

Kun kävelimme ulos sairaalasta, taivaalla lensi valtavan suuri muuttolintujen parvi. Linnut kaakattivat mennessään, mutta niiden lähtö ei tuntunut minusta tällä kertaa haikealta, vaikka syksyssä on aina jotenkin oma surullinenkin puolensa. Sydän pamppaili onnesta.
Bussimatkan aikana höpötin Jannelle taukoamatta. Itketti ja nauratti yhtä aikaa. Aurinko alkoi paistaa ensimmäisen kerran koko viikon aikana, mikä tuntui kauhean sopivalta: maailma [...]

Ensimmäinen oikea hääpäiväni, siis vuosipäivä. Ensimmäisen avioliittoni ensimmäinen vuosipäivä oli lähinnä hääpäivän irvikuva, kun ottaa huomioon silloiset olosuhteet. Nyt olen oikeasti ollut naimisissa kokonaisen vuoden. Ihanan vuoden.
Hääpäivää varmaan kuuluisi juhlistaa hyvässä ravintolassa hienolla aterialla ja viinillä.
Minä söin lohisoppaa ja Janne kasviswokkia Stockmannin Tempossa.
En kuitenkaan missään nimessä valita. Ensinnäkin: ei ollut meidän syytämme, että valitsemamme turkkilainen [...]

Katsoin Unelmien poikamiestä Jannen touhutessa kannettavallaan vieressäni. Janne sattui vilkaisemaan televisioruutua siinä vaiheessa, kun Andy oli valitsemassa kihlasormusta ja päätyi noin golfpallon kokoiseen timantinmurikkaan. Molemmat totesimme suunnilleen yhteen ääneen, että sormus oli kaamea.
“Olet varmaan onnellinen siitä, etten pidä tuollaisista isoista timantinmöllyköistä,” sanoin.
“Ei kun SINÄ olet varmaan onnellinen siitä,” sanoi Janne.
“Ai miten niin?”
“Because you wouldn’t get [...]

Teki kovasti mieli mansikkajäätelöä juhannukseksi. Kaupassa ehdotin Jannelle, että ostettaisiin jäätelöä.
Pakastealtaalla ehdin hädin tuskin vilkaista valikoimaa, kun Jannen ilme jo kirkastui. “Chunky monkey!”, hihkaisi. “Otetaan Chunky monkeya!” Koska Chunky monkey ei ole mansikkajäätelöä, yritin varovasti kiinnittää Jannen huomion toisaalle. “Ei kun otettaisko…” aloitin. “…Chunky monkeya?”, täydensi mies. Huokaisin.
Keskustelu jäätelövalinnasta päättyi kuta kuinkin näin:
Minä (alistuneena [...]

Jouluaatto on ihan kulman takana, ja kreivin aikaan tienoon peitti ohut lumikerros. Taivaan kiitos en ilmeisesti vieläkään joudu kokemaan mustaa joulua, sillä lumen puute jos mikä tekisi hallaa joulumielelle. Mieliala on muutenkin nousussa, sillä (kop, kop) vatsa voi paremmin.
Saunasta tultuamme istuimme pukuhuoneessa ja puhuimme kotiasioista: mietimme esimerkiksi miten asunnosta saisi viihtyisämmän ja miten elämään saisi [...]

Pian jää viimainen pääkaupunkiseutu taakse, kun meikäläinen porhaltaa (eli kolkuttelee verkkaisesti, luultavasti aikataulusta jäljessä) kiskoja pitkin Lappiin. Edessä on kahdeksan päivää äidin lihapatojen äärellä (kaalikeitollahan tuo jo uhkaili), lomailua ja rentoutumista (kuitenkin nakitetaan joulunvalmisteluun, siivoukseen sun muuhun) poissa tietokoneen ääreltä (tokihan kannettava tulee mukaan, samoin wlan-tukiasema).
Tämän pienen talviloman ainoa huono puoli on se, että Janne [...]