Luokat

Arkistot

Etsi merkinnöistä


huhtikuu 2018
ma ti ke to pe la su
« maalis    
 1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
30  

5 uusinta kommenttia

Meta

  • Popular Tags


  • Mitä lauantai-iltana tapahtui

    Pahoittelut niille, jotka ovat jo kyllästyneet hiirijuttuihin. Nyt vain on niin, että viime aikoina hiiret ovat ikävistä syistä olleet keskeisin asia elämässäni.

    Lauantai-illan tragediasta on nyt kulunut sen verran aikaa, että asiasta kirjoittaminen ei tunnu hirveältä ajatukselta. Muutenkin Nirppuliinin menetyksestä on selvitty vähemmillä itkuilla kuin Nöpön – ehkä siksi, että olin Nöpön kuoleman takia jo valmiiksi hajalla, kun Nirppu kuoli.

    Kun lauantai-iltana katsoin televisiota, huomasin yhtäkkiä, että Nirppu kyyhötti paikoillaan häkissä, hengitti raskaasti (sen kyljet kohoilivat voimakkaasti) eikä juuri liikkunut. Sydän jätti pari lyöntiä välistä, ja menin kiireesti nostamaan hiirulaisen ulos häkistä. Sylissä Nirppu makasi paikoillaan ja vain katseli ympärilleen, mikä on yleensä aika selvä merkki siitä, ettei hiiri ole kunnossa: terve hiiri on niin utelias, että se ei malta sylissä pysyä paikoillaan vaan lähtee tutkimaan ympäristöä. Kun hiiri liikkui, sen tuntui olevan vaikea saada takaruumistaan liikkeelle.

    Päätin viedä Nirpun keittiöön ja punnita sen, sillä painon laskeminen on yleensä hyvin selkeä merkki sairaudesta. Ennen kuin ehdin nostaa Nirppua vaa’alle, se oli vaipunut kädelleni kyljelleen ja haukkoi henkeään. Joka kerta, kun se hengitti sisään, kuului pikkiriikkinen naksahtava ääni – ikään kuin kuplan poksahdus – enkä usko hiiren saaneen juurikaan ilmaa. Se näytti siltä, että se teki kuolemaa.

    Kun silitin Nirpun kylkiä varovasti, hiiri säpsähti ja hyppäsi jalkeille. Sekunnin murto-osan ajan se näytti valppaalta, mutta sitten koko hiiri alkoi nytkähdellä rajusti – niin rajusti, että se putosi käsistäni. Nytkähtely jatkui lattialla, mistä lähes hysteerisenä nostin hiiren takaisin kädelleni. Siinä se ei enää kouristellut, vaan kuoli parissa minuutissa.

    Minä itkin kuollut hiiri kädelläni, enkä voinut käsittää, mitä oli tapahtunut.

    Nyt Nirppu-raasun pieni ruumis on kääritty paperiin ja laitettu parin muovipussin ja pienen laatikon sisällä pakastimeen. Kun menen reilun viikon päästä pohjoiseen, hautaan sen (tietysti ilman muovipusseja…) Nöpön lähelle – mihin minä sitä tässä betoniviidakossakaan veisin…

    Tunnen vieläkin syyllisyyttä siitä, että Nirppu pääsi putoamaan käsistäni. Kouristelu alkoi yhtäkkiä, joten en olisi mitenkään osannut varautua siihen.. ja silti minusta tuntuu hirveältä, että en pitänyt Nirpusta parempaa huolta. Syyttävä ääni pääni sisällä soimaa minua siitä, että pudotuksen on täytynyt sattua kovasti hiireen (joka siis ei kouristellessaan tietenkään osannut edes pudota jaloilleen), ja samaan aikaan toinen ääni yrittää varovasti sanoa, että pudotus ehkä hieman lyhensi hiiren kärsimystä, joten siitä ei kannata ruoskia itseään enää enempää.

    Nyt kaksi päivää myöhemmin olen lähinnä hädissäni. Pelkään niin kovasti, että se, mikä tappoi molemmat siskokset, vie minulta vielä loputkin kolme pikkuista. Varmuutta siitä, mikä nappisilmien kuoleman aiheutti, ei ole – eikä varmaan tulekaan. En edes tiedä, kuolivatko molemmat samasta syystä: Nirppu haukkoi henkeään, Nöpö ei. Nöpöllä oli patti kyljessään, Nirpulla ei. Kummallakaan takaruumis ei toiminut kunnolla, kumpikin kouristeli rajusti.

    Kunpa ei tarvitsisi menettää enää yhtään hiirtä muutamaan kuukauteen.

    Kommentteja: 5

     

    Kommentteja:

    ElinaA:
    26.7.2005, 3.17

    Korville sitä joka kehtaa kitistä hiiripostauksista tälläisellä hetkellä!

    Annukka:
    26.7.2005, 9.49

    Asiat pitää purkaa silloin kun tuntuu siltä. Mulla on ollut monenlaisia pikkujyrsijöitä lemmikkinä (gerbiilistä chinchillaan) ja aina niiden menetys kirpaisi.

    En tiedä kaipaatko tällaista neuvoa surullisena hetkenä, mutta esim. kääpiösiiliharrastajat joskus lähettävät lemmikkinsä EELA:lle tutkittavaksi jos kuolinsyy jää vaivaamaan. (Kyseessä on sen verran harvinainen lemmikki että niiden sairauksista ei oikein ole vielä tietoa, joten kaikki tiedonmurut ovat siili-ihmisille tärkeitä)

    Kannattaisiko sinun jutella pieneläimiin erikoistunelle eläinlääkärille ja viedä vaikka muut hiiret näytille?

    Voimia!

    RiinaKoo:
    27.7.2005, 1.12

    Minulla valui kyyneleet pitkin poskia kun luin tätä. Itselläni ei ole ollut hiiriä enää vuosiin, mutta muistan aina, millaista oli, kun ne pienet eläimet lopulta jättivät tämän maailman. Täplä makasi kädelläni ja joi hitaasti lusikasta vettä, kunnes hiljalleen vaipui ikuiseen uneen. Illi taas kuoli häkkiinsä ihan yksinään, josta kannan huonoa omaatuntoa edelleen. Joka tapauksessa paljon voimia sinulle ja muista, että siinä missä menetit kaksi hiiriystävää aivan liian lyhyen ajan sisällä, niin sait myös kaksi uutta suojelusenkeliä, jotka tulevat aina pitämään niin sinua kuin Janneakin silmällä.

    Moira:
    28.7.2005, 16.01

    Sydän särkyy. Jaksamista. =´(

    Heli:
    17.4.2008, 18.51

    niillä hiirillä oli varmaan Syöpä vai mikä se nyt olikaan ku luin netistä niiin siellä mainittiin et Hiirille vanhetessa ilmenee useasti sellanen tauti et tulee patteja ja sitte se kuolee

    Jätä kommentti