Luokat

Arkistot

Etsi merkinnöistä


tammikuu 2018
ma ti ke to pe la su
« maalis    
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
293031  

5 uusinta kommenttia

Meta

  • Popular Tags


  • Megalomastressi

    Stressaa. Stressaa. STRESSAA.

    Tänä iltana pitäisi singahtaa Pohjois-Suomeen. Tai singahtaminen lienee huono termi, kun puhutaan kolmentoista tunnin junamatkasta. Stressaa. Edessä on siis pitkä, pitkä junamatka hiirten kanssa lemmikkiosastossa, kun en viitsi ventovieraita kiusata sillä, että otan makuuvaunuun meluavia hiirulaisia yöksi. Janne tulee perässä jahka ehtii, joten minulla ei ole edes muuta seuraa matkalla kuin hiiret.

    Ei siinä junamatkassa sinänsä mitään (onhan siitä selvitty ennenkin), mutta kun jostakin käsittämättömästä syystä nuo perhanan elukat (no tykkään minä niistä, vaikka ne joskus raivostuttavatkin) päättävät aina sairastua viime tingassa ennen reissuun lähtöä.

    Kun viime kesänä olimme lähdössä pohjoiseen, piti viime hetkellä päästä eläinlääkäriin Nöpön sairauden vuoksi. Nöpö jäi sitten sille Lapin-matkalle, valitettavasti. Kun olimme jouluna lähdössä Jannen vanhempien luo, piti viime hetkellä ehtiä eläinlääkärille hakemaan Napille lääkkeitä. Ja nyt Nano sairastaa ja lääkkeiden saaminen näyttää jäävän – yllätys, yllätys – ihan viime hetkeen – jos eläinlääkäri nyt edes ylipäänsä soittaa.

    Soitin eläinlääkäriasemalle jo eilen, ja sieltä luvattiin palata asiaan myöhemmin samana päivänä. Soittoa ei kuitenkaan kuulunut. Tänä aamuna soitin uudestaan. Oli kuulemma ollut hyvin kiireinen päivä eilen, mutta ”lääkäri soittaa teille kolmen jälkeen tänään.”

    Minullakin on kiire. Ja ennen kaikkea Nanolla on kiire. Hiiri alkaa olla siinä kunnossa, että tarvitaan pieni ihme. En ole edes varma siitä, onko paras vaihtoehto ylipäänsä kokeilla vielä toisia lääkkeitä, vai pitäisikö pikkuinen päästää paremmille juustomaille. Nano kuitenkin syö ja touhuaa edelleen, eikä siis ole täysin apaattinen, joten ainakin minä näen vielä pienen toivonpilkahduksen.

    Yleistä stressaantuneisuutta lisää myös jatkuva rahapula ja työongelma (eli työn puute ja koko ajan nakertava ahdistus siitä, etten tiedä, mitä minun pitäisi tehdä). Uusimpana murheenkryyninä elämässä on se, että näytän nykyään Frankensteinin morsiamelta – hyvänä päivänä! En tiedä, onko syynä jatkuva auringonpaiste + lämmin sää + hikoilu vai mikä, mutta näytän kerta kaikkiaan hirveältä. Olen ihan punatäplikäs ja peiliin katsominen saa minut melkein kirkumaan, enkä tietääkseni ole edes mitään kovin turhamaista sorttia. Näytän jatkuvasti siltä, kuin söisin päivittäin vähintään kaksi levyä suklaata, pussin perunalastuja ja neljänneskilon juustoa.

    Voi että korpeaa.

    Update 6.7. 2006 klo 12.49: Lääkäri soitti kuin soittikin ajoissa, joten ehdin saada mukaani lääkkeet Nano-reppanalle. Hiiret selvisivät pitkästä junamatkasta hienosti, joskin käyttäytyivät kuin pikku idiootit ja olivat jo ennen Riihimäkeä jotenkin saaneet tyhjennettyä melkein koko juomapullon sisällön kuljetuskopan puruihin. Huokaus.

    Kommentteja: 0

     

    Jätä kommentti