Luokat

Arkistot

Etsi merkinnöistä


helmikuu 2018
ma ti ke to pe la su
« maalis    
 1234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728  

5 uusinta kommenttia

Meta

  • Popular Tags


  • Yläkerran hirviöt

    Seuraava teksti on erittäin lapsivastainen, joskin tämä lapsivastaisuus koskee vain kahta tiettyä yksilöä. Poikkeuksellisen herkkiä ja lapsirakkaita ihmisiä neuvotaan kuitenkin olemaan lukematta.

    Tämä oli jo kolmas peräkkäinen aamu, kun heräsin yläkerran demonien ulvontaan. Se alkaa ihan pikkiriikkisen nyppiä, mutta mitä tällaiselle asialle voi tehdä? Marssinko yläkertaan soittamaan ovikelloa ja selitän kohteliaasti näiden pikku hirviöiden äidille: ”Tuota, lapsenne pitävät helvetillistä rääkymistä ja ulvontaa. Voisitteko kasvattaa heistä hieman vähemmän kauheita?” En oikein usko kyseisen lähestymistavan edistävän naapurisopua.

    Naapurisopua ei kyllä edistä sekään, että me joudumme joka ikinen päivä kärsimään niiden kahden muksun pieleen menneestä kasvatuksesta, jonka ansiosta penskat huutavat kuin vialliset sähkömoottorit aina, kun eivät saa tahtoaan läpi.
    – ”Lapset, tulkaahan sisälle niin lähdetään kauppaan”
    – ”WYÄÄÄÄÄHHHHHHH!!!”

    Pari päivää sitten huomautin Jannelle, että vaikka yläkerrasta kuuluu meille vähän kaikenlaisia ääniä, emme ole kertaakaan kuulleet asunnosta mitään.. romanttisia ääniä. Tajusin aika äkkiä, että jos minulla olisi sellaisia lapsia kuin yläkerran väellä, olisin luultavasti menettänyt kiinnostukseni seksiä kohtaan koko loppuelämäni ajaksi. Tai ainakin hedelmällisen ikäni ajaksi…

    En pidä itseäni mitenkään erityisen lapsivastaisena ihmisenä. En myöskään usko, että tässä olisi vain kyse minun virheellisestä käsityksestäni sen suhteen, millaisia lapset ovat. Lapset eivät ole hiljaisia, tokihan minä sen tiedän. Lapset itkevätkin toisinaan – sekin on tiedossa. En kuitenkaan ole kolmenkymmenen vuoden aikana törmännyt aiemmin lapsiin, jotka saisivat vastaavanlaisia kirkumis-ulvomis-raivareita yhtä tiuhaan kuin naapurin hirviöt.

    Kunpa saisimme uudet naapurit. Mielellään pian.

    Kommentteja: 15

     

    Kommentteja:

    Henna:
    11.9.2006, 12.49

    ”Kunpa saisimme uudet naapurit. Mielellään pian.”

    Tai vaihtoehto 2: muutatte itse pois alta, kuten meidän rapussa on tehty. Viimeisen 5 viikon aikana on 2:sta asunnosta muuttanut asukit pois ja kuukauden sisällä muuttaa vielä yksi pariskunta. Ja koteja on rapussamme 9… :)

    Nim. äiti ja lapsi 5 vk 6 pv

    Outi:
    11.9.2006, 12.54

    Tokkopa ne teidän naapurinne kuitenkaan vauvan takia pois muuttavat? Tai ainakin itse kuvittelisin, että pois muuttamiseen tarvitsee jonkin painavamman syyn, jos koti muuten on mieluisa. :)

    Minusta pienen vauvan itku on jotain ihan toista kuin neljä-viisivuotiaan kirkumisraivarit. Muuttakaa te tuonne meidän yläkertaan? Jooko?

    Koo:
    11.9.2006, 13.41

    Itse painiskelen ihan saman ongelman kanssa, sillä erotuksella, ettei yläkerrassa koskaan itketä. Sehän tarkottaisi sitä, että lapsille olisi sanottu vastaan.. Palloa kyllä pomputellaan, ajetaan hetekalla päin seiniä ja pattereita, juostaan kilpaa ympäri kämppää kengät jalassa, hypitään sängyllä ja pidetään muutenkin sellaista lapsen elämän ääntä, joka mielestäni kuuluisi pihalle. Pari kertaa on kamelin selkä katkennut ja olen marssinut yläkertaan kertomaan mielipiteeni riehumisesta, mutta yh-tossukka-isä ei saa jälkikasvuaan kuriin.

    Huoh. Onneksi ovat nyt koulussa ja tarhassa, saa kuunnella ihan hiljaisuutta vain.

    Birdy:
    11.9.2006, 15.22

    En oikeasti tiedä, mikä siinä on, että nykyään penskat ihan normitilanteissakin HUUTAVAT ja RÄÄKYVÄT asiansa – ja vanhemmat sitten huutavat siihen lasten huudon päälle. Muutamankin kerran olen asiaa ihmetellyt niin kadulla, puistossa, kaupassa ja sisätiloissa, että eikö jumankeka voisi opettaa esim. 4 vuotta vanhemmille lapsille, että asioita voi vaan ihan puhua normaalilla äänellä eikä joka hemmetin hetki tarvitse KILJUA ja HUUTAA. Itse säälin kovasti naapurustossani erästä iäkkäämpää pariskuntaa: heille tulevat lapsenlapset joka sunnuntai kylään, ja herran tähden sitä meteliä: pianoa hakataan raivarin vallassa, kirkuminen on omaa luokkaansa ja kolinasta päätellen ne kaksi pikku terroristia pistävät kämppää remonttiin. Minua se meteli ei itse asiassa edes häiritse, koska joka kerta vain hymisen onnesta, että ne ipanat eivät ole minun kotonani ja voin vaikka laittaa stereot kovemmalle, kun kiljunta häiritsee:-)

    Cattleya:
    11.9.2006, 16.05

    On sentään vielä yksi ääni, mikä on karmeampi kuin uhmaikäisen raivari: päreensäpolttaneen äidin täyssuorahuuto (tämä nimimerkillä ”Lyhyt sytytyslanka, ääni ei vahvistinta kaipaa”).

    Oltiin 7- ja 5-vuotiaan kanssa kerrostalossa kylässä muutama viikko sitten. Lapset olivat suorastaan ilahduttavan hiljaisia, ja ehdin jo hetken miettiä, kannattaisiko sittenkin muuttaa kerrostaloon, jotta meilläkin olisi joskus hiljaista. Taisivat vain ressut olla huvipuistokierroksesta niin naatteja, ettei virtaa enää ollut…

    Täältä maaseudulta saisi muuten teidänkin asuntonne hinnalla oikein mukavan omakotitalon ja niin paljon tonttia, ettei naapurin elämä varmasti häiritse. Kaupan päälle tulevat nurmikonleikkuu, puutarhanhoito ja lumityöt ;).

    Outi:
    11.9.2006, 16.38

    Kyllähän tuolta meidän yläkerrasta tietysti kuuluu muutenkin lasten mekastusta, tavaroiden pudottelua jne. Nuo äänet eivät kuitenkaan rassaa ainakaan minun hermojani läheskään niin pahasti kuin se kiljuminen / rääkyminen / ulvominen, joka tosiaan joskus kuuluu niin selvästi, että se ottaa alakerran asukinkin korviin. En halua edes kuvitella, miten lasten äidin korvat voivat.

    Omakotitalossa näitä ongelmia ei tietenkään olisi, mutta se ei ole oikeastaan tässä vaiheessa vaihtoehto. Ja kuten Cattleya totesikin, on omakotitalossa sitten niitä muita rasitteita…

    Taika:
    11.9.2006, 16.42

    Jepjep. Tätä ongelmaa on lähestytty ihan väärästä päästä keksimällä korvatulpat, kun oikeastaan olisi pitänyt keksiä ääntäeristävä kuonokoppa. Jonka voisi aina sopivassa tilanteessa asentaa paikoilleen telekinesialla.

    sea:
    11.9.2006, 17.11

    Minusta muuttaminen ei ole ratkaisu. Mistä sitä tietää mitä siellä seuraavassa paikassa on (ellei muuta omakotitaloon)? Sitä paitsi miksi häirityn pitäisi muuttaa kun vika on häirikössä? Jotta seuraava asukas saa kärsiä? Helppo ratkaisuhan tietysti on muuttaa, mutta minusta se ei ole pitkällä tähtäimellä järkevä. Häiriköt jatkavat häiriköimistä eivätkä ikinä opi. Kasvattavat uusia häirikköjä vain…

    Ari:
    11.9.2006, 18.36

    Omakotitalo olisi kova sana.

    Siru:
    11.9.2006, 19.01

    Kai siitä voi valittaa isännöitsijällekin jos muiden metelöinti kohtuuttomasti omaa elämää alkaa haittaamaan? Edellisessä asunnossamme kävin säännöllisesti kertomassa alakerran karvanoppapojille että yritän niinkus lukea tenttiin ja kello kahdelta tiistaiyönä pitäis muutenkin olla hiljaa… Aikansa se auttoi, sit paloi käämit ja aloin ilmoittelemaan suoraan isännöitsijälle. No, me muutimme pois ennen kuin pojat saivat kolmannen varoituksen, eikä muuttomme syy ollut kamalissa naapureissa! Tämmöinen rivarikotikin on ihan kiva, uusiin taloihin kun on aika tiukasti määritelty nuo äänieristystasot. Ihana rauha, ei kuulu naapureista seinien takaa pihaustakaan! Tervetuloa tänne…

    Ari:
    11.9.2006, 19.45

    Ymmärrän kyllä sinua Outi. Näin kerrostalossa asuvana naapurisovun säilyminen on tärkeää ja toisinaan kuin nuorallakävelemistä. Vaikea vetää vivaa missä se raja kulkee. Sitten kun kaikki suuttuvat, kenelläkään ei ole enää kivaa asua sen jälkeen.

    Liiolii:
    11.9.2006, 22.20

    Minussa on pientä talonmiehenakka-ainesta, ja käyn valittamassa mökääville naapureille ihan henk.koht. Lapsiperheet ovat kyllä asia erikseen, ei oikein kehtaa mennä valittamaan, kun saisi lapsenvihaajatädin maineen. Meidän talossa on aivan mielettömän huonot äänieristeet. Juuri nyt ei asu seinänaapureina lapsia, mutta esim. naapurin kuorsaus kuuluu yläkerrasta niin hyvin, että saatan herätä siihen yöllä!

    Outi:
    11.9.2006, 22.58

    Aivan, lapsiperheille on kauhean hankalaa mennä valittamaan lasten metelöinnistä. Tahalliselle mekkaloinnille (hervoton biletys, stereoiden soittaminen, huutaminen) voi tehdä jotain, mutta milläs lasta kieltää rääkymästä ja ulvomasta? :/ Tokkopa ne yläkerran lasten vanhemmatkaan erityisemmin nauttivat jälkikasvunsa aikaansaamasta metelistä…

    Ari:
    12.9.2006, 19.25

    Opettajana ( jos oikein muistan?) muistat varmaan niitä psykologia kikkoja millä muksut hiljennetään.

    Naamioiden takana » Talviväsymys helpottaa:
    10.2.2007, 17.04

    […] eltä on kerran kuulunut imurointia ja kerran jotain muuta pientä ääntä, mutta perheen kahdesta hirviöstä ei ole kuulunut pihaustakaan. Lienevätkö vanhemmat myyneet lapsensa kulkukauppiaalle tai jota […]

    Jätä kommentti