Luokat

Arkistot

Etsi merkinnöistä


helmikuu 2018
ma ti ke to pe la su
« maalis    
 1234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728  

5 uusinta kommenttia

Meta

  • Popular Tags


  • Jäällä

    Koska lauantai kului kaupasta toiseen juosten ja uudesta kodista puuttuvia tavaroita metsästäen, ei sunnuntain upeaa auringonpaistetta sovi haaskata. Lähdemme siis kävelylle.

    ”Hei, mennään tuonne jäälle kävelemään,” Janne ehdottaa innoissaan.
    ”En mää oikein haluais…” yritän protestoida (eijäälleeieieieijäälle)
    ”Sää olet ihan tylsä!”

    ”No mennään sitten!” (voiprkl)

    Jonkin aikaa tarvon vaiti Jannen perässä. Maisemat ovat kyllä kauniit, mutta sydän hakkaa. Ahdistaa. (mustaahyistävettämustaahyistävettä) Mietin, millainen paino jalkojeni alla kohdistuu jäähän. Katson muita ihmisiä. Kaikilla heillä on sukset (montametriämustaavettämontametriä); paino jakautuu eri tavalla.

    Vähän ajan kuluttua saapuu armahdus. Ahdistus väistyy toisenlaisen tuskan tieltä: käsittämätön kirkkaus saa pään särkemään. En tiennyt päätyväni jäälle, joten minulla ei ole aurinkolaseja. Nostan käden silmilleni ja kompastelen Jannen perässä. Joka puolelta tulviva sokaiseva valo saa unohtamaan mustan veden.

    Jopa hillittömän auringonpaisteen aiheuttama silmä- ja päänsärky alkaa unohtua, kun aiemminkin oikutellut polvinivel suuttuu oikein kunnolla epätasaisesta kävelyalustasta. Vähän väliä joku kääntää puukkoa vasemmassa polvessani, ja jään Jannesta jälkeen. Mies tarpoo tyytyväisenä kymmenen metriä edelläni.

    Kun vihdoin olemme saaneet kuivaa, tasaista maata jalkojemme alle, Janne sanoo: ”Musta tää oli tosi kivaa.”

    Haluan nyt erityisesti korostaa sitä, että minä en – kaikesta huolimatta – heittäytynyt väkivaltaiseksi.

    120306-02

    Kommentteja: 8

     

    Kommentteja:

    tinka:
    13.3.2006, 11.47

    Nuin se kävis varmaan meilläki :) Mutta hyvä, kun sie uskaltauduit sinne jäälle, mie vielä kitisen vastaan.

    Tampereellahan oli eilen joku ihme kansainvaellus Järvellä; 20000 käyskenteli Aamulehen mukaan Siilinkarille tai jonneki. Siinä kun olis jää pettäny semmosen ihmismäärän alta, ni johan! Onneksi olen ollut kipeänä, niin on voinut haahuilla neljän seinän sisällä vielä toistaseksi ihan hyvällä omallatunnolla.

    Timo:
    13.3.2006, 12.17

    Itse sisämaan kasvattina oon nyt vasta muutamana vuotena voittanut epäluuloni ja tullut ulkoilleeksi jäällä ja eilen tuli ekan kerran uskallettua käydä siellä autolla!! :D (kuvat + juttu tulee blogiin pian). Olin niin pitkään katsellut niitä ympäriinsä ajavia pakettiautoja, että uskalsin koittaa omalla kevyemmällä – vaimo ei kyllä halunnu tulla mukaan…

    Outi:
    13.3.2006, 12.19

    Minä en ikikuunapäivänä suostuisi lähtemään autolla jäälle :O Ihan tarpeeksi hirvitti kävellenkin. Olisin toki voinut kieltäytyä, joten sikäli on ihan turha narista, mutta kun minusta tällaisista asioista saa usein mainioita blogimerkintöjä. :) Välillä on ihan hyvä voittaa edes hetkeksi oma pelkonsa.

    niunau:
    13.3.2006, 12.23

    Ihan ääripäästä. Kävelisin nytkin jäällä jos ei tarvisi töissä istua. Viikonloppuna oli ilmestyny aurattu tie jäälle, tasasta pitkin oli mukava kävellä kun ei tarvinu nilkat muljuten mennä moottorikelkan jälkiä.

    Viikonloppuna ihmeteltii että on ihmisiä jotka ei oo kävelly jäällä koskaa tai uinnu meressä, sellasia miulle ihan tavallisia asioita kun on meren ääressä asunu aina.

    Spinsteri:
    13.3.2006, 19.21

    Ei se mitään. Takavuosina heitin kaveria (tai kaverin kaveria) kotiin ja jäätietä pitkin oli kuulemma lyhyempi matka. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti kun ajeltiin siitä mistä muutkin oli ajaneet, mutta sitten kehotettiin kaartamaan puhtaaseen lumeen: ”Tosta vaan, kyllä se kestää.” Ja kestihän se vaikka vatsassa kiersi ilkeästi… Kaikki osapuolet on vielä elossa, että plussan puolella ollaan. Mutta en pidä jäällä olemisesta yhtä kaikki, vaikka se musta hyinen vesi kyllä kutsuu noin muuten vaan kun saunasta sinne voi pulahtaa.

    Spinsteri:
    13.3.2006, 19.23

    Niin ja muistinko sanoa, että ajettiin pimeässä? :-)

    Päivi:
    14.3.2006, 12.16

    niunaun kanssa samoilla linjoilla. Meri on ihmisen paras ystävä – tietysti perheen, koirien ja muutaman muunkin asian jälkeen. Rovaniemellä asuessani en ymmärtänyt mikä elämästäni puuttui, mutta takaisin tänne merenrannalle muutettuani ymmärsin – meri. En kalasta, veneile, enkä juuri uikaan (vesi on lämpimänäkin kesänä niin turkasen kylmää), pelkkä tieto siitä, että meri on lähellä, riittää minulle. Näin talvisaikaan merta tulee kyllä hyödynnettyä koirien lenkittämisen yhteydessä, kävellen tai hiihtäen. Jäällä on ihana liikkua, kun siellä on tilaa.

    Outi:
    14.3.2006, 12.36

    Hyvin lähellä rantaa, kunnollisella kävelyreitillä ja aurinkolasit päässä voisin nauttiakin jäästä täysin siemauksin :D

    Jätä kommentti