Luokat

Arkistot

Etsi merkinnöistä


tammikuu 2018
ma ti ke to pe la su
« maalis    
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
293031  

5 uusinta kommenttia

Meta

  • Popular Tags


  • Maailmassa monta on opittavaa asiaa

    Toisinaan olen kauhean väsynyt itseeni. Väsyn herkkyyteeni, väsyn taipumukseeni ajatella liikaa ja murehtia liikaa. Ihmettelen ja kadehdin niitä, jotka osaavat elää päivän kerrallaan ja olla huolehtimatta huomisesta. Se on taito, jota olen yrittänyt opetella 31 vuotta mutta joka tuntuu yhä pirun vaikealta.

    Välillä ajattelen olevani heikko. Ajattelen, että kärsin ahdistuksesta siksi, että olen heikompi kuin muut. Sunnuntaina purin pahaa mieltä ystävälleni ircin välityksellä, ja kerroin näistä heikkouden tunteistani. Ystävä sanoi, etten ole heikko vaan yksinkertaisesti herkempi kuin moni muu. Kunpa osaisin jotenkin kääntää sen itselleni vahvuudeksi.

    Elämässä on käsittämätön määrä opittavaa.

    Kommentteja: 7

     

    Kommentteja:

    ainailona:
    18.11.2007, 0.34

    No senhän takia täällä eletään, että saa tilaisuuden oppia. Muutenhan kaikki olis ihan vaan läpihuutoa. Tässä lajissa käsittämätön määrä on just oikea.

    Olen itsellenikin tässä tahkonnut tosiasiaa, että ei elämä ole sitä, miltä se näyttää vaan sitä miltä se TUNTUU. Tunne on henkilökohtainen käsitys siitä mitä se on. Kukaan ei voi väittää sitä vääräksi. Jos siltä tuntuu.

    Inka:
    18.11.2007, 11.45

    Tunnistan itseni tuosta liikaa ajattelusta ja murehtimisesta. Ehkä se on minun kolikkoni vastapuoli. En suostuisi ”hyvästä herkkyydestäni” luopumaan, vaikken huonon herkkyyden kanssa oikein jaksaisi elää.

    AnneKa:
    18.11.2007, 13.03

    Olen itse myös tuota asioiden ”märehtijä”-heimoa. Se on rasite, mutta toisaalta antaa empatia taitoja. Osaat miettiä asioita toistenkin ihmisten kantilta ja ottaa muitakin huomioon päätöksissäsi. No kolikon kääntöpuolena tietysti pitäisi osata olla myös terveesti itsekäs. No, onhan tässä loppuelämä aikaa opetella…

    Jane:
    18.11.2007, 13.45

    Ihmettelet ja kadehdit ihmisiä jotka osaa elää päivän kerrallaan murehtimatta huomista. Aika harva kai ihan noin rennosti pystyy ottamaan, mutta kyllä se ihan opittavissa oleva asenne on. Nopeasti se ei tapahdu. Kannattaa kuitenkin yrittää koska liika murehtimen ja märehtiminen voi viedä terveyden. Itse ainakin olen siinä suht hyvin onnistunut vaikkakin kantapään kautta.

    Lissu:
    18.11.2007, 20.09

    Mullakin on taipumus vaipua aika ajoin murheisiin. Tänään on sellainen päivä. Olen yliherkkä ja juuri nyt toivoisin pääseväni eroon koko ominaisuudesta. Ollapa joskus teflonpintainen maailmannainen.

    Webs:
    18.11.2007, 22.30

    Ei teflonpintaisia maailmannaisia ole olemassakaan. On vain naisia, jotka eivät näytä tunteitaan niin helposti ulkopuolelle – ovat ehkä saaneet nokilleen liian monta kertaa siitä että ovat näyttäneet, tai kasvatettu teflon-ulkokuoreen muutoin… mutta kyllä heihinkin sattuu samalla tavalla… :)
    Herkkyys on minusta voima paremmin kuin pinnallinenkaan kyynisyys.

    Outi:
    19.11.2007, 22.10

    En oikeastaan ajatellut tätä asiaa niin, että sen herkkyyden vastakohtana olisi kyynisyys. Pikemminkin ajattelisin, että tämän minun ongelmaisen herkkyyteni vastakohtana on tavallaan.. no, ehkä paremman sanan puutteessa sanoisin ”reippaus” tai ”rohkeus”.

    Minä olen liian usein kuten Nasu, joka sanoo: ”Suppose a tree fell down, Pooh, while we were underneath it..?” Sen vastakohtana haluaisin olla kuin Puh, joka vastaa: ”Suppose it didn’t.”

    Jätä kommentti