Luokat

Arkistot

Etsi merkinnöistä


huhtikuu 2018
ma ti ke to pe la su
« maalis    
 1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
30  

5 uusinta kommenttia

Meta

  • Popular Tags


  • Meri ja minä

    Harva ihan tavallinen maisema on yhtä lohduton kuin marraskuinen uimaranta. Mereltä puhaltava hyinen tuuli nipisteli poskia ja sai aikaan pienen aallokon, joka keinutti isoa puulaituria niin, että sillä istuja sulki silmänsä ja kuvitteli olevansa viikinkilaivalla. Tuulen humina ja meren kohina hukuttivat täydellisesti alleen läheiseltä Länsiväylältä tulevat liikenteen äänet. Hämärällä rannalla oli rauhallista ja kaunista.

    Minä olen kasvanut jokilaaksossa korkeiden vaarojen ja mäntymetsien keskellä, ja vaikka olen noista maisemista muuttanut pois jo kaksitoista vuotta sitten, kuuluvat nuo elementit luultavasti ikuisesti omaan sielunmaisemaani.

    Mereen olen varovaisesti alkanut luoda suhdetta vasta nyt, espoolaisena. Oulussa meri oli kilometrien päässä kotoa ja läsnä ainoastaan jatkuvana kylmänä tuulena. Se ei ollut tarpeeksi lähellä, että lenkkeillessäni olisin voinut nuuhkia suolaista meren tuoksua tai että siitä olisi voinut hakea rauhaa päivänä, jona mieli on ahdistunut. Nyt on toisin, ja se tuntuu hyvältä.

    Minä nautin meren läheisyydestä.

    Kommentteja: 6

     

    Kommentteja:

    Inka:
    11.11.2007, 18.33

    Lapsuuden maisemat ovat lähtemättömiä. Olen asunut jo 16 vuotta (!) eteläisillä leveyksillä, enkä vieläkään ole tottunut siihen, että kesällä on keskellä yötä pimeää ja talvella keskellä päivää valoisaa.

    Kohtaamiseni meren kanssa ovat olleet hyvin satunnaisia, minulle riittävät hyvin vesistöksi joet ja järvet — sellaiset, missä vastaranta näkyy. Taidan olla perin juurin sisämaan kasvatti.

    Päivi:
    11.11.2007, 20.37

    Minä en enää ikinä voisi kuvitellakaan muuttavani kauemmaksi merestä kuin nyt asun (1,5 km). Se on minun lapsuuteni maisema ja minulle äärettömän tärkeä – vaikka en veneile enkä rannallakaan juuri käy. Minulle riittää, että tiedän, että meri on tuolla, lähellä. Olen asunut neljä vuotta sisämaassa, jokien risteyksessä. Se aika oli minulle tuskaa, koska merta ei ollut.

    Keksi:
    11.11.2007, 20.55

    Tulipa koti-ikävä tätä lukiessa. Katselet samoja maisemia, joissa minä asuin koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Tietäisitpä kuinka monet kivet sitä on tullut heiteltyä niihin samoihin rantavesiin, kuinka monta kertaa juossut hakemaan lohdutusta merentuoksusta. Tulee hyvä mieli, kun saa lukea jonkun muun kokevan samoja tunteita samoissa paikoissa :)

    Outi:
    12.11.2007, 21.19

    Kas, Keksi on täältä lähtöisin. Minä paiskon nyt kiviä samoihin vesiin :)

    Lapsuuden maisemat ovat kyllä jotenkin lähtemättömästi juurtuneet mieleen. Niissä kai sitä vielä tämän ikäisenäkin tuntee suurinta rauhaa.

    Stello:
    13.11.2007, 6.06

    Jatkoin aiheesta omassa blogissani (ks. tuosta linkin takaa).

    Keksi:
    13.11.2007, 18.12

    Sieltäpä sieltä :). Jos joskus tulee hinku kävelylle, niin talvella kannattaa kävellä jäätä pitkin Nuottaniemeen asti. Siellä on eräässä saaressa pieni kreikkalainen temppeli (tai sen näköinen pytinki), joka näyttää aika mystiseltä keskellä suomalaista talvimaisemaa.

    Jätä kommentti