Luokat

Arkistot

Etsi merkinnöistä


helmikuu 2018
ma ti ke to pe la su
« maalis    
 1234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728  

5 uusinta kommenttia

Meta

  • Popular Tags


  • erikoista..

    Kävin tänään taas yli kahden viikon tauon jälkeen terapiassa. Lämpömittari näytti lähtiessäni viittätoista pakkasastetta, mikä ei suuremmin houkutellut lähtemään ulos, mutta minkäs teet. Bussipysäkillä hytistessäni jouduin vihdoin myöntämään, että talvi on tullut. Vein samalla matkalla Antin kummilusikan kaiverrutettavaksi. Sen saisi hakea lauantaina, mutta veikkaan, etten muuttokiireiden vuoksi ehdi hakea sitä ennen seuraavaa viikkoa.

    Tämänpäiväinen terapia oli itse asiassa sangen mielenkiintoinen. Opin taas asioita itsestäni, mikä on hienoa. Toivon, että nämä käynnit terapiassa opettavat minut tuntemaan itseni paremmin ja antamaan enemmän tilaa itselleni. Terapeutti puki sanoiksi jotain, mitä olen vähän pohdiskellut itsekin: arveli, että pärjään tällä hetkellä olosuhteisiin nähden vähän liiankin hyvin. Ei sillä, että hän olisi ollut pahoillaan siitä, että voin hyvin – pelkäsi vain, että olen tiedostamattani torjunut tuskaa sen sijaan, että päästäisin sen ulos. Olen ajatellut itse samaa siksi, että vaikka päivisin voin hyvin ja osaan suhtautua tulevaisuuteeni ajoittain aika valoisastikin, näen öisin eropainajaisia ja heräilen usein siihen, että itken.

    Ratkaisu? J. ehdotti, että silloin tällöin ihan tarkoituksella märehtisin suruani ja itkisin silmät päästäni… pakottaisin itseni suremaan. Luultavasti tuo on ihan hyvä idea, joten aion ilman muuta kokeilla. Ja eivätköhän ne kyyneleet sieltä tule ulos ihan itsestäänkin, jahka tästä päädyn omaan asuntoon yksin. {{morelink}}

    Today I went to therapy again, first time in two and half weeks. When I left home it was -15c outside so I have to say the weather wasn’t very tempting.. but thanks to the appointment I couldn’t just stay inside. While I was freezing my butt at the bus stop I finally had to admit that it’s winter. Before going to therapy I also took my nephew’s spoon to be engraved at the jewelry store. They said I could pick it up on Saturday but I reckon I won’t have time for that until some time next week.

    Today’s therapy was actually quite fascinating because I learned new things about myself – which is very good. I hope these therapy sessions will teach me to understand myself better and give myself more room. My therapist said out loud something which I had been thinking about as well: he suggested I might be doing a tad too well under the circumstances. It’s not that he wasn’t happy about me feeling good – he’s just worried that I might be blocking the pain instead of letting it out. I’ve been thinking about that as well because of all the bad dreams I keep having and because of the times I wake up crying.

    The solution? J. suggested that I should really dwell in my own misery every now and then, cry and force myself to deal with the grief. I reckon that’s a good idea, so I’m going to try it. And besides, I think the tears will come out on their own eventually as well, once I move and find myself alone in a new apartment.

    Kommentteja: 0

     

    Jätä kommentti