Luokat

Arkistot

Etsi merkinnöistä


huhtikuu 2018
ma ti ke to pe la su
« maalis    
 1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
30  

5 uusinta kommenttia

Meta

  • Popular Tags


  • Valitus maximus

    Tämä on taas niitä päiviä.

    Heti aamusta tulee parku ihan mitättömästä asiasta. Tuntuu, että olen täysin kelvoton joka suhteessa. Mukula on keksinyt, että minulla on kyljissäni hauskoja kaarevia luita, joiden alle voi yrittää kammeta varpaitaan. Rakkoa vasten on mukavaa puskea pikkuista päätään niin, että yksiön omistaja saa pinnistellä estääkseen rakon sisällön tirahtamista ulos ennen aikojaan. Edes Gaviscon ei enää riitä pitämään yöllistä närästystä kurissa.

    Virallinen äitiysloman ensimmäinen päivä, joulunpyhiä kun ei tietenkään lasketa. Mitään ei jaksaisi tehdä, vaan sitä haluaisi vain maata sohvalla ja syödä suklaata, paitsi että maatessa on epämukava olo ja suklaata ei kestä syödä paria konvehtia enempää kerralla sappikivien takia. Raitis ilma voisi virkistää, mutta liitoskivut ja satunnaiset lihaskrampit pitävät huolta siitä, ettei tee kauheasti mieli lähteä ulos haahuilemaan. Voisi siivota ja järjestellä asuntoa, mutta keuhkoja painava kohtu saa hengästymään alta aikayksikön ja jatkuva puuskuttaminen ei nappaa.

    Yksin oleminen tympii, mutta seuraakaan ei erityisemmin halua, koska se vaatii energiaa ja emännöintiä, jos kyseessä on joku muu kuin oma siippa. Koko ajan väsyttää, mutta väsyttää myös kuulla toistuvia ”Jos olet jo nyt väsynyt, ajattele miten väsynyt oletkaan parin kuukauden päästä, kun et enää saa nukkua öisin” -kommentteja.

    Kaiken kruunaavat tietysti syyllisyydentunteet tästä valittamisesta. Ei pitäisi valittaa, kun asiat ovat kuitenkin pohjimmiltaan niin erinomaisen hyvin. Seuraavaksi siis tulee parku siitä, kun kehtaan tällä tavalla valittaa, vaikka masussa köllöttelee Maailman Suurin Ihme.

    Huokaus.

    Kommentteja: 8

     

    Kommentteja:

    turisti:
    29.12.2008, 12.38

    Hei, mullekin kävi tuossa yksi älykkö kommentoimassa, ettei minulla ole lupaa valittaa, kun esiäitinikään eivät ole valittaneet. Yeah, right…

    Jos pahalta tuntuu tai väsyttää tai mitä hyvänsä, niin saa siitä valittaa. Eikä tämä raskaus välttämättä kyllä mitä ihanaa aikaa naisen elämässä ole, vaikka jotkut hipit niin tahtovatkin väittää.

    Nimim. ”Elän pelkillä mandariineilla ja siksi pelkään jälkikasvuni olevan syntyessään oranssi”

    Gwenael:
    29.12.2008, 12.58

    Kyllä minä ainakin olen helkkarin iloinen etten ole enää raskaana. Otan koska vaan mieluummin vauvan kuin hyllyn röllykkävatsan kanssa.

    Anna:
    29.12.2008, 13.36

    Minä taas voisin olla taas raskaana. Ei, en ole. Raskaus oli kyllä tosi ihanaa aikaa. Toisen kanssa voisi olla vähän erilaista, kun pitää kuitenkin paimentaa sitä ensimmäistä :)

    Sini:
    29.12.2008, 15.38

    Kaikki tunteet ovat kuule sallittuja ja minusta älyttömin perustelu niiden salaamiselle on se, ettei tuo ja tuokaan valittanut tai että tuolla on kuule asiat vielä paljon huonommin.

    Muistan itse hyvin ne tylsyyden päivät esikoista odottaessani. Jouduin vielä sairaslomalle ennen äitiysloman alkua enkä saanut silloin tehdä oikeastaan paljon mitään. Alkuaika meni totaalisessa tympeydessä, mutta sitten mietin asian niin, että se on minun omaa aikaani ja että minulle ei ehkä koskaan tai ainakaan todella pitkään aikaa tule mahdollisuutta niin suureen määrään ihan omaa aikaani. Niinpä aloinkin tehdä kaikkea kivaa, mihin ei ollut pitkään aikaan ollut aikaa: tein käsitöitä, luin kirjoja, katselin videoita. Ja heti, kun 34 viikkoa oli täynnä (ja sain luvan alkaa taas liikkua), aloin tehdä joka päivä kävelylenkkejä. Tietysti se oli alkusyksystä helpompaa kuin näin talvella, kun aina pystyi tarvittaessa istahtamaan penkille levähtämään, mutta mielialalle uloslähteminen teki kyllä niin hyvää.

    Omien tuntemusten mukaan siis vain, muiden puheista ei kannata välittää. Ja saa valittaa, jos siltä tuntuu, ei raskaus tai äitiys kenestäkään pyhimystä tee eikä tarvitse tehdäkään!

    Porkkana:
    29.12.2008, 20.02

    ….ja pöh ….anna kommenttien tulla ….ja mennä. ….mitä noista. ….valita jos tuntuu siltä ….ja itke jos itkettää. ….kettuako se kelleen kuuluu. :)
    ….se ulos meno vois tosin olla hyvä. ….ei sulla löytyis ketään tuttua ”kävelyttäjäksi” ….siis tarkoitan seuraksi….? ….mulla kun oli iskias ja kävelyvauhti oli sellanen, että mummot meni rollaattorilla oli ….niin veljen tyttö kävi päivisin patistamassa mut ulos. ….käveltiin kerran ”korttelin” ympäri. ….teki hyvää ja piristi. ….ekoilla kerroilla hävetti kulkea niin hitaasti, mutta sitten ne muut ohikulkijat unohti ….ja nautti vaan raittiista ilmasta.
    ….toinen vaihtoehto olis parveke ….istuskella siellä vähän aikaa. ….ja jos ei ole sitä, niin sitten lämpimästi vaatetta päälle, ikkuna auki ja siihen viereen hetkeks ja pariks istuksimaan. ….helppohan sitä on tietty täältä käsin neuvoa. ….pääasia on, että annat niitten tunteitten ”velloa”. ….se on odottavan äidin etuoikeus. ;) :D

    Outi:
    30.12.2008, 0.01

    Kiitokset tsemppauksesta! Tämä oli tosiaan aika hankala päivä, mutta ehkäpä huominen on parempi.

    Parveke löytyy kyllä, pitänee huomenna mennä sinne istuskelemaan vaikka kahvimukin kanssa – saahan sitä raitista ilmaa silläkin tavalla! Ja toki mummovauhtia tehty korttelikierros on kävelylenkki sekin ;)

    Ja totta kai tämä on myös ihanaa aikaa! Huonona päivänä sitä vain helposti huomaa kaikki ne loppuraskauden kurjat puolet. Tiedänhän kuitenkin, ettei mene enää kuin muutamia viikkoja, ja pääsen Jannen kanssa tutustumaan pienokaiseen, jota olen nyt yli kahdeksan kuukautta kanniskellut – IHANAA!

    Pare:
    30.12.2008, 12.45

    Hei, musta oli kiva käydä teillä – eikä minun takia tarvitsisi emännöidä. Jonkun kerran olen kuitenkin raskaana olleen naisen kanssa elänyt, niin tiedän, että väsy on.

    Outi:
    30.12.2008, 13.06

    Pare, yhteiset ystävät ovatkin siitä käteviä, että voi pistää Jannen isännöimään ja maata itse sohvalla ;) Paitsi etten sitten kuitenkaan maannut sohvalla eilen, kun illalla alkoi vihdoin elämä voittaa :D

    Jätä kommentti