Luokat

Arkistot

Etsi merkinnöistä


huhtikuu 2017
ma ti ke to pe la su
« maalis    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930

5 uusinta kommenttia

Meta

  • Popular Tags


  • Kolme ateriaa päivässä mun persaus

    Minä sanon kyllä nyt Marja-Leena Ovaskaiselle, notta HÖ–PÖ–N LÖ–PÖ–N!

    Ovaskainen kun on sitä mieltä, että ihmiselle riittää kolme ateriaa päivässä ilman mitään välipaloja ja suosittelee myös vanhaa kunnon ”ei ruokaa enää iltakuuden jälkeen” -sääntöä. Eiköhän tuo ole kuitenkin pitkälti ihmisestä itsestään kiinni, kuka milläkin ateriatiheydellä parhaiten pärjää?

    Kyllä minustakin on aika hurjaa, jos aikuinen ihminen syö 12 kertaa päivässä, mutta ihan yhtä lailla ääripäätä edustaa minusta tuo kolmella aterialla pärjääminen. Jos kuuden jälkeen illalla ei saisi syödä mitään, niin mitenkäs nuo kolme ateriaa sitten ajoitetaan? Aamiainen kello seitsemän, lounas kello 12 ja päivällinen kello 17? Tällaiset puoliltaöin sänkyyn kömpivät ihmiset kärvistelisivät siis illalla seitsemän tuntia syömättä ja menisivät nukkumaan vatsa muristen. Siinäpä se uni varmaan mukavasti tulisikin vatsan krampatessa tyhjyyttään.

    Mihinkähän tässä Ovaskaisen jalossa mallissa sijoittuvat minun kaltaiseni ihmiset, jotka saavat voimakkaat hypoglykemiaoireet, jos ruokailujen välit venyvät liian pitkiksi? Viiden tunnin ateriaväli on minulle mahdottomuus, eikä siinä ole kysymys totuttelusta. Vaikka kuinka söisin oikein ja kaikkien suositusten mukaisen aterian, olisin viiden tunnin päästä siitä tärisevä kasa, joka ei välttämättä meinaa edes tolpillaan pysyä.

    Ja tuo iltasyömisten välttäminen on yhtä kukkua. On täysin yksi lysti mihin aikaan syö – ratkaisevaa on mitä syö ja minkä verran. Jos ateriarytmi on sellainen, että iltapalan syö kello kymmenen illalla ja siitä parin tunnin päästä menee nukkumaan, ei se rytmi lihota yhtään sen pahemmin kuin mikään muukaan, jos ruokatottumukset ovat muuten kunnossa.

    Risoo tuollaiset ihmiset, jotka tietävät kaiken muita paremmin.

    Kommentteja: 18

     

    Kommentteja:

    sea:
    25.8.2008, 13.43

    Aika hurjaa. Itse olen opetellut viime syksystä lähtien 3-4 tunnin välein syömistä ja hyvin tuloksin, 10kg on tippunut. Kun muistaa syödä usein ei illalla ahmituta. Ja tälläiselle joka herää iltapäivällä tuollaiset ”ei saa syödä 18 jälkeen” säännöt on ihan mahdottomia. Paras sääntöni on ”en syö nyt enempää kun saan kuitenkin 3 tunnin päästä syödä uudelleen”.

    Ei se milloin syö vaan miten paljon, mitä ja miten kauan sen jälkeen on valveilla. :)

    Outi:
    25.8.2008, 13.57

    Rupesin vielä sitäkin miettimään, että jos aikuisen ihmisen energiansaanti pitää jakaa kolmelle aterialle, se tekee 2000 kcal:n päivämäärällä noin 670 kcal per ateria. Meikäläisen normaali aamiainen on noin 300-350 kcal, enkä yleensä edes jaksaisi syödä yhtään enempää. Kuka pystyy mättämään melkein 700 kcal heti aamusta? O_o

    riikka:
    25.8.2008, 15.32

    Aivan! Ja tuollaisella ruokarytmillä kyllä liikunnatkin voi unohtaa… Itse ainakin tykkään liikkua iltaisin, mutta jos söisi tymäkän päivällisen vaikka kuudelta niin se tarkoittaisi sit liikuntasuoritusta aikaisintaan ysiltä. Ei sovi ainakaan mulle!

    Rane:
    25.8.2008, 23.44

    Ö–rh! Sanotaan nyt notta jos karppaat, niin kolmella aterialla varmasti pärjää, koska hiilariton ruokavalio vie näläntunnetta pois. Muutenhan tuo on täyttä p*skaa. Yleisesti painonhallinnallisista syistä suositellaan syömään silloin kun on nälkä, vähintään 3-4h välein. Tällä vältetään ahmimista, joka on yleensä seurausta liian pitkistä ateriaväleistä. Painonhallinta on paljon muutakin kuin kaloreita ;-)

    Kiti:
    26.8.2008, 0.46

    Melkoista kukkua, kumpikin, eikä millään pahalla. Itse syön kaksi kertaa päivässä ja sillä pärjään oikein hyvin. Tosin, minäpä karppaankin ja kaloritkin tulee kivasti täyteen, kun jättää tyhjät hiilarit muille 3-4 tunnin välein syöville. Koko ajan puputtaminen pitää insuliinitasot koko ajan korkeina ja palkinnoksi voi saada vaikka D2:n, noin kärjistettynä. Suomen virallisterveellinen kanta tulee vielä jonakin päivänä muuttumaan puuro-leipä-sokeri-linjasta ja rasvakin pääsee pannasta, vaan siihen taitaa mennä vielä toooodella kauan. :)

    Outi:
    26.8.2008, 10.12

    Kiti, siinähän karppaat ;) Ymmärtänet kuitenkin, että se mikä sopii sinulle, ei välttämättä sovi naapurin Liisalle. Ihmisillä on hyvin erilaiset aineenvaihdunnat, enkä jaksa uskoa, että tuo kaksi kertaa päivässä syöminen sopisi yhtään sen paremmin suurimmalle osalle väestöä kuin tuo kolme kertaakaan.

    Minusta järkevän ruokarytmin löytää kukin itse parhaiten, ilman Ovaskaisia. Jos paino pysyy samana (olettaen, että ei yritä laihtua) ja voi hyvin, syö oikein.

    Kuten tuossa jo aiemmin totesinkin, en ainakaan minä pysty yleensä syömään kerralla sellaisia määriä, että päivän energiatarpeen saisi syötyä muutamalla aterialla. Ja olen kyllä varsin tyytyväinen tilanteeseen.

    Ursula:
    26.8.2008, 10.50

    En sanoisi että puppua. Minusta on hienoa että kaiken välipalanapostelutoitotuksen keskellä joku uskaltaa sanoa että kolmellakin aterialla pärjää. Paljon helpompi saada päivän aikataulut toimimaan kun ei kokoajan tarvitse olla syömässä. :)

    Itse lisään päivään usein yhden välipalan, mutta kolmellakin pärjää kun on kunnon aterioita ja katsoo vähän minkälaisia hiilareita suuhunsa laittaa ettei kaikki energia hujahda kiertoon heti ruokailun jälkeen.

    Väittäisin että tarvittavaan ateriatiheyteen vaikutta melkein kaloreita enemmän ruoan laatu, eli miten nopeasti se imeytyy. Kunnon monipuolinen ateria antaa energiaa sekä heti että useamman tunnin kuluttua.

    Outi:
    26.8.2008, 10.59

    Ei, ei, ei. Minähän koko ajan yritän toitottaa vain sitä, että kaikille ei yksinkertaisesti sovi samanlainen ruokarytmi O_o Ovaskaisen ajatukset voivat hyvin sopia toisille, mutta ihan yhtä lailla ne eivät tosiaankaan sovi esimerkiksi minulle. :)

    En minäkään jatkuvasti syö, herranen aika, enkä missään nimessä kannata turhaa napostelua. Kannatan sitä, että ihminen saa syödä sen rytmin mukaisesti, mikä hänelle on luontevinta.

    Minä olen kaiketi perinyt voimakkaat hypoglykemiaoireeni äidiltäni, joka on samanlainen. En kerta kaikkiaan pärjää liian pitkien ateriavälien kanssa – ihan sama, miten hienon ja täysipainoisen ja monipuolisen aterian syön. Aineenvaihduntani nyt vain sattuu toimimaan niin. Enkä tosiaankaan usko olevani ainoa :)

    Kati:
    26.8.2008, 13.03

    Niinpä, ensin ravintoterapeutit takovat ihmisten päihin syömistä kolmen tunnin välin, sitten ohje keikautetaan kertauutisella nurin. Ota näistä nyt tolkku! Olen Outin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että ihmiset ovat erilaisia, ja jokainen etsiköön juuri itselleen sopivan rytmin.

    Minäkin kyllä ihmettelin, että millaisia satseja sitä joutuisikaan popsimaan, jos päivän energiamäärän jakaisi kolmeen? Teen itse töitä kotona, ja lounas on pakko pitää kevyenä; raskaan aterian jälkeen en iltapäivällä jaksa kuin nuokkua (koettu on). Myös liikkuminen on helpompi sovittaa päivään, kun syö vähemmän, mutta useammin. Vointi on mainio ja paino pysynyt samana jo monta vuotta, joten ilmeisesti systeemi sopii minulle.

    Ja mikä se välipala itse kullekin on? Ovaskainen taisi antaa armahduksen hedelmille, ja lähinnä niitä ainakin minä aterioiden välillä syönkin, en mitään tuhteja leipäsatseja, leivonnaisia tms. Onhan siinä nyt vissi ero.

    Jännä juttu muuten, miten tunnepitoista ajatustenvaihtoa tuo artikkeli on herättänyt mm. Hesarin keskustelupalstalla.

    Outi:
    26.8.2008, 13.26

    Kävin lueskelemassa Hesarin keskustelupalstaa ja oli kyllä kiva huomata, etten ollut ainoa, jolla verenpaine nousi tuosta ”tutkimuksesta” :D Ilmeisesti ihmiset suhtautuvat ruokaan (ja omien tapojensa arvosteluun) sen verran tunnepitoisesti, että tällainen aihe herättää taatusti kiivaan keskustelun.

    Aivan – mitä se välipala itse kenellekin tarkoittaa? Totta hemmetissä siitä seuraa ennemmin tai myöhemmin paino-ongelmia, jos oikeasti työpaikalla juodaan monet pullakahvit (tai vielä pahempaa: VIINERIkahvit) päivässä sen normaalin lounaan lisäksi, mutta minusta on typerää niputtaa kaikki välipalat samaan kastiin. Esimerkiksi minun välipalani on useimmiten mukillinen kahvia ja kaksi voileipää (ja nekin mallia ruisleipää, kevytlevitettä, leikkelettä + kurkkua tai tomaattia) – en jaksa uskoa, että se olisi minun terveydelleni turmiollista ;)

    Inka:
    26.8.2008, 13.31

    Olen ehdottomasti yliherkkä sille, että kukaan määrää, miten toisten pitäisi syödä. Uskon vakaasti siihen, että jos ihminen saisi syödä ilman ulkopuolisia paineita, sääntöjä ja määräyksiä (ja mainoksia ynnä muita mieliteon aiheuttajia), ihminen söisi juuri sopivan määrän juuri sopivaa ruokaa juuri sopivin väliajoin. Ja voisi erittäin hyvin.

    Mutta koska tässä maailmassa kukaan ei saa tehdä mitään niin kuin hyvältä tuntuu vaan niin kuin viisaammat määräävät, meillä on paino-ongelmaisia (niin anorektikoita kuin ylipainoisiakin) ja ortorektikoita, joiden elämä kuluu syömisen vahtimiseen eikä onnellisena elämiseen.

    Nimim. ”Syömättäkin pärjää — kunnes kuolee” (Ai miten niin tunneperäinen kommentti :D.)

    Taika:
    27.8.2008, 5.11

    Sama täällä sen ruokarytmin kanssa vaikkei mitään hypoglykemiaa edes ole todettu. Vedän naamariini yleensä ne viisi-kuusi kasvisateriaa ateriaa päivässä 100-500 kCal kerralla, ja sillä pysyy taju ja hyvä mieli yllä koko hereilläoloajan. Toki vähintään kuolema uhkaa tulevaisuudessa kun ei syö hyväksihavaitun dieetin tai asiansa tuntevan asiantuntijan suosituksen mukaan.

    Mutta niinhän se on, että on yksi ainoa tapa elää oikein ja hyvin, ja se sama tapa sopii kaikille ja johtaa samaan lopputulokseen jokaisen kohdalla. Ihan samoin kuin samaan vaivaan sama lääke sopii aina kaikille ja musta sopii tilaisuuteen kuin tilaisuuteen ihan kellä tahansa. :-D

    A-J:
    27.8.2008, 22.30

    Tjaah. Minä pärjäisin periaatteessa puolikevyen aamupalan ja yhden lämpimän aterian yhdistelmällä päivän helposti ilman oireita, mutta miesten sokeritasapainonhallinta onkin naisia kehittyneempää. Kuulemma tutkitusti.

    Käytännössä syön noin sata kertaa päivässä…

    Pitäisi tässä kesäloman jälkeen aloittaa pieni painonpudotus, pitääpä miettiä miten. Hiilariton ei kyllä käy, mutta hiilarien vähentämiseen pitää ryhtyä.

    Outi:
    28.8.2008, 21.41

    Voi hyvin olla, että miesten sokeritasapaino toimii tosiaan hieman eri tavalla kuin naisten. Meilläkin Janne pärjää syömättä huomattavasti pitemmän aikaa kuin minä. Hirveän yksilöllinen asiahan tuo koko aineenvaihdunta on, joten siksipä olisikin kauhean mukavaa saada syödä sitä tahtia kuin tarpeelliseksi kokee :D

    Rane:
    29.8.2008, 1.10

    Niin, tuosta karppaamisesta vielä sellainen sivuhuomautus, että ainakin minä saan siitä mielettömän pahat ilmavaivat :D ”Silent but deadly..!”

    kaura:
    30.8.2008, 0.01

    Minua hirvittää myös karppauksen, eli siis huomattavan lihansyönnin ympäristövaikutukset (lähi-ilmansaastetta laajemmaltikin ajateltuna ;-). Mutta sitähän ei saa sanoa ääneen, ettei kenellekään tule paha mieli.

    Olivia:
    2.9.2008, 10.49

    Karppaus ja huomattava lihansyönti eivät ole keskenään mitään synonyymejä, karpatessa suositellun proteiinin määrä on ihan samaa luokkaa kuin virallisterveellisissäkin ohjeissa. Turhat hiilarit vaan korvataan vähähiilarisilla kasviksilla ja virallisterveellistä suuremmalla rasvan määrällä. Itse olen karpannut vuoden alusta ja en kyllä syö nykyään yhtään sen enempää lihaa kuin ennenkään, lisukkeet vaan ovat vaihtuneet perunasta, pastasta, riisistä yms. monipuolisiin kasvislisukkeisiin ja salaatteihin. Ja oma kokemukseni on aivan päinvastainen kuin Ranen, ilmavaivat ovat närästyksen ja älyttömien verensokerin heittelyiden ohella nykyään taaksejäänyttä elämää. :)

    Mulle on aivan sama, että miten kukakin syö, mutta Ursulan tavoin olen sitä mieltä, että ihan piristävää, että joku uskaltaa puhua muustakin kuin siitä ”totuudesta”, että syödä pitää parin tunnin välein, jotta verensokeri pysyy tasaisena.

    Milea:
    19.9.2008, 21.22

    Karppaamisesta liikkuu näköjään kamalasti väärää tietoa, Kaura kommenttiin viitaten. Itse en nyt karpaamalla syö yhtään enempää lihaa kuin ennenkään virallisterveellistä ruokavaliota noudattaessani, tai painonvartijoissa ollessani.

    Mutta kun syö vähemmän huonoja hiilareita niin verensokeri ei sahaa ylös-alas eikä tule pahoinvointia ja nälän tunnetta jos ruokailu väli ylittää 4-5h.

    Hiilaripitoisella ruokavaliolla minunkin piti syödä säännöllisesti 3-4h välein, jotta ei tullut kuvaamiasi oireita, mutta kun vaihdoin hiilaritietoiselle eli paljon kasviksia (väh 0.5kg pvässä) kalaa/kanaa ja hyviä rasvoja niin loppui nuokin. Nyt syön 3krt päivässä, yleensä klo 9, klo 15 ja klo 20 ja liikuntaa harrastan klo 17-19 välisenä aikana. Tosin minä en usko tuohon ettei iltakuuden jälkeen saa syödä, treenien jälkeen tarvitsen palautumisaterian ja kun menen nukkumaan vasta klo 24-> niin hyvin se ehtii sulaa sitä ennen.

    Ja paino on tippunut ihan kivasti tällä lailla, eikä edes tee mieli makeaa kauheita määriä kuten silloin ennen kun sitä puputti päivät pitkät leipää ja pastaa.

    Jätä kommentti