Luokat

Arkistot

Etsi merkinnöistä


huhtikuu 2018
ma ti ke to pe la su
« maalis    
 1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
30  

5 uusinta kommenttia

Meta

  • Popular Tags


  • Apeus

    Kun riittävästi vastustaa lyhyen ajan sisällä, niin lopulta hyvinkin pieni asia saattaa aiheuttaa ison porun. Koko viikko on ollut surkea tuon perhanan tietokoneen hajoamisen takia (ja siitä aiheutuvan taloudellisen menetyksen takia), ja nyt olin sitten kai riittävän allapäin, että yksi ainoa blogimerkintä sai minut itkemään.

    Ulkopuolinen ei kuitenkaan ymmärtäisi, miksi juuri kyseinen merkintä oli se korsi, joka tänään katkaisi kamelin selän, joten en turhaan linkitä tai selitä. Jotenkin tuli vain kauhean surkea mieli ja tyytymättömyys omaan itseen. Olen niin pahuksen keskinkertainen. Edes siinä ainoassa asiassa, jossa olen maijameikäläistä taitavampi, en ole erityisen hyvä, kekseliäs tai omaperäinen.

    Minä toivoisin niin löytäväni tästä maailmasta sen oman pienen siivuni, jonka kaveri kertoi minulle kuuluvan. Se vain ei näytä olevan kovin helppoa.

    Kommentteja: 10

     

    Kommentteja:

    Ulla:
    20.4.2007, 18.41

    Joskus riittämättömyyden tunteen voi laukaista jokin hyvinkin pieni ja kokonaisuuden kannalta merkityksetön juttu, ettei voi muuta kuin ihmetellä tunteen mentyä ja fiilisten palattua joksenkin normaaleiksi omaa voimakasta reakointiaan.

    Keskinkertaisuus on aina ollut myös mulle ongelma, usko pois, aina olen mielessäni vinkunut kasin keskiarvoani ja sitä, etten ole erityisen huippulahjakas millään saralla, en epätavallisen hyvä enkä epätavallisen epätasapainoinen. Nyt haluan aloittaa opiskelemaan auttaakseni muita ihmisiä, mutten tiedä, olenko silläkään saralla kovinkaan lahjakas. Halua on, mutta tulevaisuus näyttää, mihin se halua johtaa. Se oman siivunsa löytäminen on vienyt monen monta vuotta, nyt pitäisi alkaa sitä lunastamaan, mikä hirvittää.

    Tsemppiä sulle, mukavaa kun otet taas alkanut enemmän kirjoittaa. Olet ensimmäinen blogi, jonka olen blogimaailmasta löytänyt ja alkanut seurata, tästä kaikki on saanut mulla alkunsa.

    Janne:
    20.4.2007, 19.30

    Hei, minä tiedän! Sun siivusi on olla minun vieressäni, juuri sellaisena kuin olet.

    Idoleillakin on idoleita; ihmisiä, joiden edessä he tuntevat olonsa mitättömiksi.

    Kaarina:
    20.4.2007, 20.52

    Me kaikki koemme joskus olevamme riittämättömiä. Oieastaan se kuuluu kaikille älykkäille ja tunteville ihmisille. Jos olisit ihan tavallinen ja keskinkertainen et edes huomaisi välttämättä tuota. Muuten se kamelin selän katkaiseva oljenkorsi voi olla todella pieni ja mitätön. Se voi olla jopa epätavallisen hyväksyvä kommentti, joten sinä tarvitsit tuon itkusi. Nyt lähdet sitten uusin voimin eteenpäin.
    Halauksin Kaarina Turusta.

    LittleBigWoman:
    20.4.2007, 22.28

    Se oma siivu on olemassa siinä sun ympärillä. Ei siihen vaadita yhtään mitään suorittamista, parhaana tai edes hyvänä olemista missään suhteessa. Ite olen ainakin joutunut kantapään kautta oppimaan ton oivaltamisen. Jos ei sitä oivalla, ei ole koskaan tyytyväinen, vaikka olisikin ehdoton ekspertti jossakin.

    Mä alan olla jo ihan tyytyväinen siihenkin, että olen todellakin hyvin keskinkertainen. Kun odotukset ja varmaan ne edellytyksetkin olisi olleet erinomaisuuksiin, mutta muut syyt minussa teki sen, että loppujen lopuksi en ollut mitään – se on kaikkein pahinta. Nyt olen keskinkertainen, enkä aio tästä ylöspäin yrittääkään, koska olenhan kuitenkin paras juuri tällaisena. :)

    Keksi:
    20.4.2007, 23.44

    Jaaa, itse taas aina jaksan ihailla kättesi jälkeä ja haaveilla, että voisinkohan minä joskus olla yhtä hyvä.

    Anne:
    21.4.2007, 11.29

    Itse olen todennut, että pitää vaan yrittää hyväksyä se, että ei ole mitenkään erinomainen. Aina on jossain joku parempi – jos ei tänään, niin huomenna. Pitänee yrittää vaan ajatella, että ei tässä nyt joka asiassa maailman huonoimpiakaan olla… :D

    Ja olettaen että viittaat noihin korujuttuihin (sori jos oletan väärin), niin on varmasti kaikilla sellaisia päiviä (ainakin mulla on), jolloin on parempi olla selaamatta toisten blogeja, kun muiden töihin verratessa omat tekeleet alkavat tuntua mitättömiltä. Kaikki muut tekevät jotain paljon parempaa ja saavat paljon parempia ideoita.

    Itse selaan melko vähän blogeja ihan vaan sen takia, kun huomasin että tulee turhaan sitten verrattua omia töitänsä toisten tuotoksiin. Ja tunnetustihan sitä omiin töihinsä suhtautuu muutenkin niin kriittisesti (näkee vikoja joita muut ei näe), että itselleen saa sillä vertailulla helposti pahan mielen aikaiseksi.

    Outi:
    21.4.2007, 23.41

    Pakko myöntää, ettei ajatus siitä, että mun siivuni tosiaan olisi olla Jannen vierellä, tunnu lainkaan kurjalta. Uskon kyllä, että kaikki tuntevat toisinaan riittämättömyyttä ja että se on ihan normaalia. Luultavasti sitä ei normaalipäivänä tulisi edes ajatelleeksi, vaan nuo tuntemukset hyökkäävät kimppuun silloin, kun on jo valmiiksi alamaissa.

    Anne, kyllä tuo liittyi nimenomaan korujuttuihin, mutta ei niin yksioikoisesti kuin äkkiseltään olettaisi- eli juttu oli monimutkaisempi kuin se, että olisin yksinkertaisesti masentunut siitä, että joku toinen tekee hienompia juttuja kuin minä. Long sad story. Minä en aina osaa uskoa itseeni tarpeeksi, ilmeisesti.

    Välillä on tosiaan käynyt mielessä, että olisiko helpointa vain lakata seuraamasta muiden korujuttuja.. mutta toisaalta taas ne kyllä tuovat myös paljon iloa elämään.

    Anyhow, kiitos teille kaikille kommentoineille. Ihanaa, kun jaksoitte jättää viestiä ja tsempata. :) Helmihullu arvostaa!

    Saara:
    22.4.2007, 18.15

    Ihan ihme asioista tulee välillä surullinen mieli.. mutta välillä mieli maassa niin tuntuu aina paremmalta kun menee hyvin.

    Ja koruista.. Kun kiinnoistuin niiden tekemisestä,ensimmäiseksi löysin tieni sun blogiin ja sitä kautta helmettiin. Seuraan vieläkin innolla sun blogia ja ihailen suuresti sun koruja (huoh. jos itsekin osaisi joku päivä tehdä edes jotain yhtä ihania!). Aina löytyy ihmisiä, jotka on jossain parempia mutta pitäisi aina jaksaa ottaa se positiivisesti…kun mäkin harjoittelen ehkä sitten.

    Eikä se paikka siinä rakkaan ihmisen vieressä kuulosta ollenkaan pahalta!!

    Ninde:
    23.4.2007, 17.25

    Outi ajatukset ovat vain ajatuksia ja ihminen ei voi tunteilleen mitään. Me kaikki ihan varmasti tunnemme riittämättömyyttä kaikilla elämän osa-alueilla. Sinä olet rohkea, kun uskallat kertoa näistä tunteista julkisesti.

    Luovilla ihmisillä on taipumus kadottaa ajoittain oma suuntansa, mutta vaikeuksista syntyy aina jotain todella hienoa, näin minä uskon.
    Meille kaikille löytyy se oma lohko, jossa olemme omalla ainutlaatuisella tavalla erinomaisia.

    Joskus täytyy vain tyytyä hyväksymään sen hetkinen tilanne. Minulle se tarkoitti käytännössä sitä, että hyväksyn sen etten saa niistä korupiikkien palloista yhtä kauniita kuin sinun korupiikkien pallot :D

    Outi:
    24.4.2007, 18.31

    Kiitos, Saara ja Ninde.

    Tuolle korupiikkijutulle oli pakko hymyillä :D Kyllä niistä palloista pyöreitä tulee, kun tarpeeksi tappelee. Ensimmäiset 150 piikkiä mullakin oli golfmailoja ;)

    Saara, tuo on varsin fiksu tapa ajatella: ”Jos tarpeeksi harjoittelen, minustakin tulee paljon parempi”. Kun vain jaksaisi suhtautua tuolla tavalla ja ottaa asiat haasteina sen sijaan, että antaa niiden masentaa. Paljon opittavaa pienellä ihmisellä.

    Jätä kommentti